Maalaus ohjeita

Jatkan vielä kyselyä, kun vastaukset on ylittänyt odotukset

Kitti. Sen käsittelyaika on lyhyt. Minuutteja ja ne tuntuu lyhyiltä. Jossain Pintakillan jutussa ohensivat kittiä tavallisella tinnerillä. Omassa projektissa olen käyttänyt ns. Soft -kittejä, ja niiden perus ominaisuus tuntuu olevan että jättää "kuplivaa" pintaa jos vähänkään nopeammin sitä vetää. Kokeilin johonkin tinnerillä ohennettua kittiä, ja ongelma helpottui, mutta rohkeus ei ole riittänyt ohennella kittiä pintapelteihin. Kovettumisnopeuteen ohentaminen ei tuntunut vaikuttavan, mutta helpottaisi ehkä kittausta.

Voiko, kannattaako ja onko riskejä kittiä ohentaessa? Jotain notkeita kittejä on ilmeisesti markkinoilla, mutta ei oikein helposti löydy. Onko ammatti kiteissä merkittäviä eroja verkkomaalikauppojen halpis kitteihin? Millä kannattaa kitata, lienee ydin kysymys.

 

Näin se menee. Kittaaminen on vaikeaa, ja leveällä lastalla vielä vaikeampaa, kun ei ole aikaa "leipoa".

 

Kyllä, juuri näin.
Amatöörin yksi perusvirheistä on yrittää ”pipertää” kittauksessa mahdollisimman pienellä alueella, vaikka laadukas lopputolos vaatii aina päivastaista.
Kämmenen kokoinen vaurioalue vaatii jo 40cm:n ”urakkalastaa” ja lähes kymmenkertaista alaa kittiä rajasta rajaan.
kämmenen kokoinen vaurioalue esim.ovessa, vaatii koko oven kittausta pokkauksesta pokkaukseen, reunasta reunaan jotta kunnollinen oikaisu on mahdollista.
Kitattava alueesta tehdään 2-5-kertaa kitaten ja joka kerros pitkällä lastalla ristiin 80% kovettunutta kittiä höyläten jo perus-suora ennen kuin hiomapaperiin edes kosketaan. Hionta lopulta on enään karkean pintastruktuurin tasoitusta.
Kaikki hierominen paperilla ennen kuin kitattava alue on pohjiltaan/perustaltaan jo suora, on täysin turhaa ja kitin haaskaamista(vaikka usein kuvitellaan että kittiä säästy pipertämällä ja kitattavia monttuja silmällä peilaillen).
Karrikoiden kitattavasta alueesta tulee oikealla tekniikalla todella nopeasti täysin suora ihan sokean miehenkin tekemänä...tai niin suora että yksi/kaksi hiontavärikerrosta riittää oikaisemaan loput.

 

Poikkeustapauksia lukuunottamatta ei kannata, eikä tarvi ohennella. Ei ota halvinta ja käy hakeen ammattikaupasta eikä marketista. Sen lisäks kitit on vähä ku syötävätkin, yhen mielestä paska levitettävä on jonkun mielestä paras. CarSystemillä on ainakin sellanen vähän metallihohtosen näkönen harmaa kitti, joka minusta on hyvä vetää ja hioa.

Mitään leipomista ei kannata lopputuloksenkaan kannalta opetella ollenkaan. Sekotteluun ja levitykseen opettelee kahden lastan tekniikan heti alkuun, niin hommaan saa järkeä ja nopeutta. Sitten sekotuksen jälkeen knööli pikkulastaan ja siitä aina siivu leveään. Sitten lähtee tiukoilla vedoilla vähintään vaaksan vauriopaikan ulkopuolelta, yksi veto per kohta ja yleensä helpoin toki alhaalta ylöspäin. Uus siivu leveään lastaan ja seuraava viereen jne. vauriokohdan yli sen vaaksan. Ei mennä isommin lääppimään sitä vedettyä kohtaa uudestaan, koska siinä tulee huokosia ja kuplia. Jos paikka on ollu reilusti pois muodosta, niin isosti ei kannata vielä edes hioskella, ajelee vaan harjat ja knöölit pois ja sitten seuraava kierros taas tiukasti lastaa painaen ja rauhallisilla vedoilla. Tekniikan kun oppii, niin satsilla saa vedettyä helposti sellasen neljännesneliön paikan ennen ku alkaa jysähtää. Ja paikka valmiiksi ennen sekottelua, sen jälkeen jos alkaa kohtia ettimään, niin ei montaa kohtaa saa tehtyä.

 

Kittaaminen on todella helppoa, mutta vaatii tietenkin hieman harjoitusta ja ehdottomasti oikean tekniikan
Pointti on juuri sitä että kittikerroksia ei leivota, vaan REILUJA+NOPEITA levityskertoja pitää olla vähintään kolme ennen kuin tarvitsee etsiskellä hiontapapereita.
Kitin peruslevitys aina niin leveällä "urakkalastalla” kuin se vain mahtuu alueelle.
Eli perusvirhe kiittaamisessa on yrittää tehdä heti tasaista pintaa.
Se on täysin epäoleellista, koska kittausrundeja on monta, ”Märkää puolimärälle”.
Se eka rundi on puhdasta täyttöä, myös toinen ja vasta kolmannesta eteenpäin aletaan pääsemään sille alueelle kun pinnasta alkaa tulemaan suora ja kraaterit+reunat alkavat laskea.
Jokainen kittauskierros ”Höylätekniikalla” ”höylätään” ristikkäin pitkällä jäykällä ja terävällä teräslastalla siinä kohtaa kun kittikerros ei enään lohkea, vaan häylääntyy kevyesti lastuina.
Tätä jatketaan jokaisella kittauskerroksella, kunnes pinta tavoittaa perusolemuksensa+suoruutensa niin että hiontavaraa on reilusti.

Eli jos/kun karkea höyläämällä tehty riittävän laaja perusoikaisu tehdään joka levityskerroksen välissä, pinnasta muodostuu ”perussuora” kuin itsesään ja hiominen jää minimiin.
Se roottävän laaja tarkoittaa oikeasti laajaa ja yleensä koko alueen ylikittausta reunasta reunaan tai riittävän terävää pokkausta rajaukseksi hyödyntäen.
Tällöin ei edes ajatella missä niitä kitattavia monttuja on, vaan annetaan kitin ja ”höylän puhua”...
Voisi kuvitella että tällä tekniikalla kittiä kuluu, mutta se on kuvitelmaa. Kun tekniikka on opittu, kittiä kuluu paljon vähemmän kuin aaltopelliä täyttäen, hioen,täyttäen,hioen,jne,jne.
Loppujen lopuksi kittiä on pinnassakin vähemmän kuin monttu montulta turaamalla.
Lopputuloskin on oikeasti suora ja ainakin mahdollistaa virheettämän lopputuloksen.

Tällä tekniikalla isotkin kylkipinnat tai esim.koko ”aaltopelliksi" muuttunut ovi on kitattu käytännössä siinä ajassa kuin mitä 4-5 kittikerrosta kuivuu, eli koko raakakittaustyö on tehty alle puolen tunnin. Pahojen pokkausten ylitys on sitten hitaampaa. Myös raakahiominen on nopeaa, koska hiomista ei tarvitse tehdä pikkualuetta pipertäen vaan hionta tapahtuu reilusti ristiin reunasta reunaan.


Kitistä tai sen saatavuudesta ei homma ole kiinni, koska tuota Wurthin Vaku 30(huom.Vaku 30) kittiä saa ihan hyvin varustetuista halpahalleista.
Vedän sillä ”näin maalarinhommista eläkkeellä” itsekkin kaikki kittaukset mitä nykyisin tulee tehtyä, eikä kyse ole edes suhteellisen edullisesta hinnasta, vaan laadusta (niissä halpahalleissa on sitten suoraan sanottua pelkkää paskaa, kuten vaikka Paklan tuotteet, jota ei voi suositella mihinkään tehtävään ja amatöörin käsissä ne ovat varmin tae tappaa aloittelevan pohjatyöntekijän motivaatio jo alkuunsa) :

 

Häpeä omaa askartelua kohtaan kasvaa, mutta tämän tekniikan ymmärtäminen olisi säästänyt paljon aikaa. Ensimmäinen kerta, kun joku tätä selventää tai ymmärrän asian. Kiitos.

 

Pois se ”häpeä” sinusta.
Kysyjän ei tarvitse koskaan kysymistään ja/aiempaa tekemistään häpeillä, koska hänet erottaa kyllä jonkin ajan kulutta jo ihan työn laadusta niistä jotka vain kuvittelevat tekevänsä oikein ja hyvää.
Kukaan ei muutenkaan tee täydellistä, vaan aina on parantamisen ja oppimisen varaa, se vain muuttuu näennäisesti pienempiin nyansseihin. Meilläkin on tässä juuri tätä aramidin kultausta aidolla ruiskutettavalla lehtikullalla ja hieman nyt tuntuu siltä että jotain on ainakin aikasemmalta ammattumieheltä taas ”hakusessa”?

Tosiaan tuosta kittauksesta ja "Höyläystekniikasta” vielä sen verran, että se kannattaa opetella kyllä ihan ensimmäisenä, koska se kitin kanssa turaaminen voi näissä projekteissa viedä miehestä ihan suotta mehut ennen aikojaan ja lopulta mennään siitä mistä aita on matalin. Kuitenkin, itse kittausvaihe hiomisineen on varsin nopea ja kevyt proggis, kun sen tekee oikein.
Eli pari oleellista muistikohtaa on käyttää pehmeää yleiskittiä jonka ”höylättävyys” on hyvää hieman ennen lopullista kuivumista (tuo Wurth toimii tässäkin).
Eli jokaisen kittivedon jälkeen pinnan tasotushöyläys hieman ennen kuin se kuivahtaa kovaksi=hiottavaksi ja siis niin kauan kun homma onnistuu (aikaikkuna varsin kapea=n.minuutti ennen lopullista kovettumista, mutta tässähän kuitenkin höylätään varsin kevyesti vain peruskorkeudesta ylösnousevat harjanteet tasalle ja tapauskohtaisesti hieman päälle. Eli niin että lasta jokaisella kitin levityskerralla kulkee ”tasaisempaa” plaania.
Yhdellä levityskerroksella ei koskaan pyritä hyvää pinnanlaatua, vaan perussuoraa.
Ekalla ja tokalla levityskerralla pintaan pitääkin jäädä isoa kraateria ja reunaa.
Mikäli ei jää, on pintaa yritetty saada liian hyväksi ja alueen suoruus on väkisinkin kärsinyt.
Kittipinta kyllä tasoittuu kuin itsestään, automaattisesti, kittikerroksia+häyläyskertoja lisättäessä, mutta sitä ei pidä itse yrittää vaan antaa lastan tehdä levitettäessä ja höylätessä se automaattioikaisu ja pinta tulee kyllä lopulta perässä.
On suorastaan hämmästyttävää kuinka suoraa pintaa, helposti ja nopeasti vain pelkällä metallilastalla saa aikaiseksi, eikä tämä vaadi siis mitään vuosikausien treeniä.
Silmällä tai pintaa kädellä tunnustelemalla ei tässä hommassa oikeasti tee mitään muuta kuin että kittilastan saa noukittua käteensä kun homma alkaa toimia ja luotto lastaan alkaa olemaan kova.
Kittiä pitää oikeasti vetää ”silmän kantamattomiin”, eli jos mitenkään mahdollista, niin raakakittaus rajautuu aina alueen reunoille tai/pokkauksiin.
Mikäli hiottaessa alueelle alkaa nousta pohjat näkyviin, koko alue uudestaan ylitse kohtuullisesti lastaa painaen, eli nyt ei yritetä tehdä isoa kerrosvahvuutta vaan näin pyritään säilyttämään se syntynyt perusoikaisu.
Mikäli perusoikaistua pintaa lähdetään paikkailemaan pienillä alueellisilla kittauksilla, pinta ei ole enään perussuora, vaan se on lopullisesti menetetty ilman paluuta pisteeseen A.
Hiottaessa ihan viimeisiä vetoja markkeriväriä vastaan, pelti/pohja saa tulla hieman paikka paikoin näkyviin, mutta vain läpikuultaen.
Mikäli markkeriväri ei tässä vaiheessa ole kokonaan pois, koko alue 0.5mm kittikerroksella yli pitkää lastaa käyttäen.
Ammattimies voi hiontaa jatkaa vielä aivan hetken sen jälkeen kun puhki menneitä paikkoja on jo ”lyönyt kiillolle”, koska laadukas hiontaväri kyllä armahtaa pienet nousut näillä alueilla hontaväripintaa lopulta oikaistaessa.
Mikäli häyläysvaiheessa lasta hieman ”haukkaa” isomman ja syvemmän palan, kannattaa tämä ehkä kitata välissä ohuella metallilastalla tasaan ennen uuden oikaisevan kittikerroksen levittämistä.

Eli tuossa on se pohjatöiden toiseksi tärkein juttu kunnon hiontavärin jälkeen, eli kahvallinen jäykkä metallilasta eri pituuksissa (huom.hyvä puhdistus joka kittauskerran jälkeen, jotta terävä reuna puree höyläysvaiheessa):

 

Kiitos näistä kittausohjeista! Nyt itsellekin vasta ensimmäisen kerran valkeni, miten se oikeasti pitää tehdä. Onneksi ei olekaan tarvinnut sen "tärkeämpiä" rasseja vielä kittailla, mutta nyt on tuo tärkeämpi projekti, jonka soisi onnistuvan

 

Erittäin hyviä vinkkejä! ^
Kitattaessa suhteellisen suoraa pintaa, saattaa näillä em. ohjeilla onnistua, mutta kun kyseessä on hyvinkin pyöreä pinta, alkaa haastavuus. Lastan leveydestä ei ole enää apua ja kittaus menee väkisinkin pienelle alueelle näpertelyksi. Hyvän lopputuloksen saamiseksi joutuu tekemään" liikaa " työtä. Peltiosan vaihtaminen on joskus paikallaan työmäärän säästämiseksi.

 

Nyt kun kerran tällä on supergurut paikalla ja kysymykseni liittyy aiheeseen: korikitin alle pohjamaali (GPL-S) vai kitti paljaalle pellille? Itse laittaisin maalin ensin pohjalle, mutta onko merkitystä? (kitti tulee siis vanhan kitin tilalle tulipeltiin)

 

Sanotaan niin että puhtaasti 3d kaarevalla pinnalla homma kyllä toimii hyvin, mutta tekniikka hieman muuttuu ”töpöttäväksi” ja lastassa enemmän kallistusta.
Kuvanveistossa ja autosuunnittelun savimalleissa käytetään kuitenkin ihan samaa tekniikkaa haastavissakin muodoissa.
Tätä on oikeastaan mahdoton puhtaasti selittää, mutta työ kyllä tekijäänsä opettaa.
Pointti ja perustekniikka on kuitenkin muotopinnoilla ihan sama, eli että kitin kerrosvahvuutta kasvatetaan usealla kierroksella lähes ”märkää märälle" niin että jokaisen kerroksen harjanteet höylätään ja perusmuoto haetaan höyläämällä, ei hiomalla.
Tässä voi monimutkaisissa ”piperryspaikoissa" /nurkissa käyttää ohuita teräviä metallilastoja ja pitkäteräistä mattopuukkoa. Eli kaikki muodot pyritään saamaan valmiiksi raakakittaamaalla ja nimenomaan veistämällä perusmuoto kohdalleen, ei hiomalla.
Kittauksessa hiomalla parannetaan enään ainoastaan pinnanlaatua ja kun pinta saavuttaa tasaisen pinnanlaadun, samassa hetkessä pitäisi alkaa olla myös vähintään kohtuullisen suoraa pintaa ensimmäiselle hiontavärikerrokselle.

 

Perhana kun just muutama kuukausi sitten tuhersin kittihomman kanssa.
Sitä yritti tehdä mahdollsimman ohkaisella kittikerroksilla, ettei autoa voisi haukkua kittipalloksi.
Eli pikku alueita kerrallaan tiukasti pintaa pitkin nuollen ja yrittäen tehdä mahdollisimman tasaista jo kitatessa.
Kun täälläkin on naureskeltu jenkkiohjelmissa nähdyille bondo ylikittauksille.
Seuraavan auton teen kyllä GS:n ohjeilla.

 

Esim. tuollaista 30-luvun 3d pyöreää lokarin "suoraksi" hiontaan on ehdoton höylä missä saa kaarevuuden säädettyä.

 

kaarevissa pinnoissa käytän kumilastaa, hyvä kuplavolkkarin lokarilastan mitta on beebaut 15 - 20 senttiä, sen saa otteella pinnan mukaan kaarevaksi kunhan ei liian jäykkärunkosella koita,
ittellä taitaa pikkusormi ja peukku olla lastan alla sormenpäät yhdessä ja loput päällä pakottamassa lastan kaarevaksi, en ole varma kun ei tollasia tule ajateltua, sitä vaan tekee.

 

Olisiko laittaa kuvaa tai linkkiä höylästä, minkänäköin laite kyseessä?

 

isoja alueita

ite kyl kittaan paljon pikkualueitakin kun yksittäisiä kolhuja häivytyspaikkamaalaan, mut senkin teen yleensä mahdollisimman leveällä lastalla,
enivei siinä intressinä jättää mahdollisimman paljon aluperäistä väriä ennen paneelien välistä rakoa/saumaa, että mahdollisen sävyeron saa häipymään mahdollisimman pitkälle matkalle, 20 senttiä alkaa olla sellainen matka, ettei silmä "ylety" havaitsemaan pientä eroa.

 

mitä yleisesti myynnissä, tavallinen papru"höylä", mut joustava runko, etu- ja takakahvan välissä vanttiruuvi minkä pituutta säätämällä hiomatason saa pakotettua kaarevaksi molempiin suuntiin

 

Tällänen vaikka

 

coid bondongton ylikittaus tulee siitä, ettei kittiä hiota liki nolliin, vaan sitä levitetään ja sitten jätetään reippaasti ylimääräistä.

mää olen monia perunapusseja ennen maalausta oikassut ihan vaan sillä, että olen hionut maalin alla jo ennestään olleet kitit muotoon

 

Tuo pitkä höylä on tärkein hionta-apuväline mitä olla voi, ilman ei saa pohjia tehtyä.
Pakkeloinnin oppii kyllä, ei muuta kuin automaaliliikkeestä kittiä ja paklaamaan, sitä kovettumisaikaa voi säädellä lämpötilalla ja kovettimen määrällä.

Itse en alkaisi tinnerillä kittiä ohentamaan.