Ostettiin huippu Aspeni

Voi morjens!!

Keula madallettu pillillä jousia lämmittämällä. Säätöruuveista sain nostettua sen verran et ei lepää kokoaikaa pohjaanlyöntikumeja vasten, vaan eihän se ollu kun pari töyssyä ni keula taas tontissa kun ei nuo jouset jaksa enää palautua muotoonsa.

Olivat joskus avaimenkin hukanneet. Tietysti sitten pitänyt särkeä vähän rattia, ja vielä enemmän rattiputkea. Yritetty käynnistää vilkun viiksen johdoista!!!

No onneks löyty ihan tavallisiakin vikoja että ei olis liian hauskaa.

Auton haku reissukin oli kyllä sellanen seikkailu että voi äitee... Meinasin kyllä polttaa koko paskan! Riemua koko 650€ edestä!

 

onko niitä muitakin kun huippuja

 

Kerro tarina...

 

oiskoon ollu joku "asiantuntija" joka on hieman kustomoinu

 

Niin mikä tän jutun tarkoitus oli..?

 

^ oli hivahtanu teksti väärään paikkaan? nyt muokattu? se oli se tarkotus?

 

Yks torstai iltapäivä emäntä soitti töistä että tossa olis Nivalassa (245km päässä) halpa Aspeni. Käsky kävi: "Mulla on tilillä 800€. Käyt nostaan ne ja haet Aspenin pois, nyt heti." No tietysti aattelin että mikäpä olis sen hienompaa kun laittaa viimeset rahat Aspeniin. Kauhean säätämisen ja nostoraja mulkkauksien jälkeen sain rahat käteen. Siirtolaput Jyväskylän konttorilta kouraan. Pikkasen bensaa kaverin Corollaan, ja keula kohti Nivalaa. Mikäs siinä ajellessa, naisista jutellessa ja tupakoidessa, kun lämpötilakin oli illallakin siinä 28-30 asteen välillä.
Puolivälissä matkaa uskalsin jo kertoa kaverille että pitää sitten luottaa siihen että Aspenin hinnasta saadaan tingittyä, koska muuten ei päästä kotiin.
Eipä siinä paljoa jaksanut vielä ressata, kunhan höpistiin Randomi-Raijasta, Pika-Pirkosta ja Irto-Irmelistä.

Nivalassa sitten testi lenkkiä hiekkatiellä, ja kaikki paitsi vilkut tuntu toimivan. Pohjasta löyty yks pehmeän näkönen kohta. Märkää ja liukasta löytyi sieltä mistä pitikin. Vielä 50€ hinnasta pois että pääsee kotia, kahvit, paperit, kaupan päälle liinan pätkä mahdolliseen hinaukseen, ja hyvää matkaa.

Ajettiin noin 20km kun edellä ajava kaveri heitti Corollan äkkiä tien sivuun ja jolkotti Aspenin viereen ilmottamaan että tulee nesteet pihalle niin että suhina käy. Tässä vaiheessa olikin hyvä todeta että lämpömittarikaan ei toimi. Juomavesi ja kivennäisvesi syyläriin, ja matka jatkui varovaisesti lähimmälle leirintäalueen tapaselle, josta sitten saatiin koneeseen ja kannuihin vettä.
Ajettiin noin 30km kun pysähdyttiin jäähdyttelemään ja lisäämään vettä.
Ajettiin noin 20 km kun pysähdyttiin täyttämään kanisterit järvivedellä. Ja siinä samalla kun hyttyset yritti syödä meidät hengiltä, todettiin että Aspenin akku on tyhjä, eikä käynnisty enää. Kaapelit oli tietysti jäänyt Jyväskylään toisen auton konttiin, kuten myöskin työkalut. Samalla arvottiin sitä että kumpi uskaltais soittaa mun emännälle ja ilmottaa tilanteesta. No pikku pihdit sentään löyty joilla saatiin juuri ja juuri vaihdettua autojen akut päikseen. Eli Corollan työnsin käyntiin ja Aspeni lähti taas nätisti avaimesta.
Jossain ennen viitasaarta taas pysähdeltiin linkkipysäkille jäähdyttelemään ja lisäämään vettä. Näytti syylärin korkistakin tiiviste hävinneen. Siinä samalla kun tupakkia sytyttelin niin kaverin oli ihan pakko mennä tökkimään bensansuodatinta, ja haperoista paineilmaletkuista alkoi suihkuamaan bensaa vähän jokaiseen ilmansuuntaan. Ei leimahtanut.
Jäähdyttelyn jälkeen starttailemaan, ja ei puhu mittään.. Aamuyöllä jossain e75 varrella se meinaa syödä miestä. Putsarin kansi irti, ja kappas kun bensat oikein kiehuu kohokammiossa, ja tulvii yli oikein kunnolla! Hetki siinä ihmeteltiin ja kateltiin maisemia, ja ei lähe käyntiin. No kait se on hinattava.. Vaan eipäs kun Corollasta loppuu kohta bensa. Meinasin että jos tähän jää auto yöksi, niin ei ole aamulla mitään siitä jäljellä. Ajattelin tarjota jo sytkäriä konehuoneeseen, mutta kaveri onneks muistutti että nyt on to-pe yö, eli auto saattaa olla huomennakin "ehjä".
Corollalla jatkettiin varovaisesti pintakaasulla lähimmälle huoltoasemalle, joka ei muuten ollut kovin lähellä. Todettiin että uudet vitoset ei käy automaattiin. Nielastiin pettymys ja katsottiin parhaaksi jatkaa operaatiota perjantaina.

Pe aamupäivällä herätys kun Corolla-kaverin emäntä tuli hakkaamaan ovea, että nyt lähetään. Kauhee kiire, koska piti ehtiä bändin viimesiin reeneihin ennen keikkaa.
Ooppelilla tallille, iso kannu täyteen vettä, ehjä syylärin korkki mukaan, kalupakki mukaan, vara-akku mukaan. Siis kaikki ne mitkä olis pitänyt olla jo ekalla kerralla mukana. Piti tietysti vielä lainata kaverilta bensarahat tähän operaatioon. Vähän aikaa siinä Ooppelissa juteltiin rivouksia, juotettiin kaverin vaimolle lattialta löytyneet 30 asteiset kotiviinit, ja yhtäkkiä oltiinkin jo Viitasaarella. Tarkotuksena oli hinata, joten kardaania irrottamaan. Vaan siinäpä samalla huomasin että taka-askelilta on molemmin puolin toiset henkselit poikki, ja kirjaimellisesti pakka sekasin, vinossa, pannat poikki ja lehtiä poikki. Hetken aikaa siinä asfaltilla makoillen huokailin, ja totesin että en halua kavereiden henkeä vaarantaa liittämällä Aspenia narulla toiseen autoon. Eli ei muuta kun eilisillä siirtolapuilla ajelemaan. Ei tarvinnu enää niin usein pysähtyä lisäämään nestettä kun oli uus korkki. Tunnelmaa kohotti pieni ukkonen, vastaan tulevat poliisit ja se että ikkuna auki oli ajettava sateessakin että sai pidettyä peilin paikoillaan.

JOS Himoksessa näette mustan Aspenin mustilla "nascar" vanteilla, niin se teksti: "VAARALLINEN" ei oo suotta siinä takalasilla. Muistakaa turvaväli!

 

^Ja jotkut ymmärtämättömät vielä epäilee etteikö autojen harrastaminen olis kivaa ja järkevää

 

Hieno tarina!!

 

Ja aattele miten mukava tuota hakua on muistella parin vuoden päästä. Ja eipähän käy elämä tylsäks. Isot bojot kirjoitustyylistä.

 

Ai tsaattanaaaa...! Tää kommentti viimeisteli stoorin melko väkevästi.

 

Kyllä!

No mutta kyllähän tuossa matkalla vähän mietittiinkin että millanenkohan se pitsin nyplääminen olis harrastuksena.
No mutta itse olen harrastuksekseni valinnut vaikeuksien etsimisen ja typerien reissujen tekemisen hetken mielijohteesta. Ei käy elämä tylsäksi.

 

njaah, normi aspen, no problem.

edit: kirjotus vihre korjattu.

 

Itse olen mielestäni kehittynyt autohankinnan saralla silleen, että en enää joka kerta osta ensimmäistä vastaantulevaa tarjokasta vaikka se olisikin rikki.

 

Hieno tarina ja hieno muisto jota voit sitten saunan lauteilla kertoa , näitä vois lukea enemmänkin :lol:

 

Kun muutakaan tekemistä eioo ni näit on mukava lueskella et ei ne hommat muillakaan aina putkeen mee.. Onks tääl joku topikki näille autonhaku reissuille vai onks kaikki aina tehny omasa? Laittakaa joku semmoi pystyy?

 

Ja mä luulin et mun autojen hakureissut on ollu mitä sattuu. Kyl tää voiton vie :lol:

 

Toi muistuttaa vähän omaa autonhakureissua vuosien takaa. Tai taitaa jo mennä paremmaksikin...

Tuli aikanaan haettua `56 soto Paimiosta. Autoa olin aikaisemmin käynyt katsomassa ja koekäyttämässä ja tuoreehko leima papereissa sai uskomaan että oli riittävän hyvässä ajokunnossa kotiin siirtoa varten. Jokunen hetki myöhemmin sitten pakkasin autoon vaimon ja pojan, oli silloin aikasta pieni vielä. Citikan keula kohti Paimiota ja autokauppoja tekemään. Paperien teon ja rahan vaihtumisen jälkeen sitten lähdettiin kotia ajelemaan kotia kohti.

Matka sujui muuten hyvin, mutta 70 vauhdista ylöspäin alkoi aivan järjetön tärinä. Joten vauhti pidettiin sopivana. Lisäksi vauhtia hillitsi mukavasti alkuperäinen tiuhahko perä. Orggiksena sotossa kun oli ollut manuaali ylivaihteella ja silloin tekniikkana oli 70-luvun puolivälin 318 ja 3-lovinen tomaatti... Eli bensankulutuskin oli kohtuu miehekästä.

Saloon asti päästiin ongelmitta ja vähän salon jälkeen emäntä alkaa vilkuttelemaan takaa valoja. Enhän mä sitä tietty huomannut, ennen kuin hantin puolelta kuuluu jysähdys. Ei muuta kuin Soto tien sivuun ja ihmettelemään. Siinä vaiheessa hantin takafillarin alta loimottaa liekit uhkaavasti. Sammutinta ei tietenkään mukana ollut... Bongasin helsingin suunnasta tulevan bussin ja ei muuta kuin hyppimään käsiä villisti heiluttaen tielle. Sain tuon pikavuoron pysäytettyä ja ei muuta kuin kuskilta sammutinta kyselemään. Pienen neuvottelun jälkeen sammutin irti ja kävin sillä sitten tukahduttamassa liekit. Onneksi mitään isompaa nuotiota ei vielä ehtinyt muodostumaan.

Bussi sitten jatkoi matkaa ja minä tutkailemaan vaurioita. Sen verran oli rengas lämmennyt että venttiili oli ampunut pihalle ja kumi vähän kärsinyt. Takajarru oli tietty jumissa. Ei muuta kuin hitaasti nilkuttaen vähän eteenpäin sivutielle ja vararengasta kokeilemaan. Eihän se sopinut, pulttijako oli oikea, mutta keskireikä liian tiukka. Ei työkaluja ja mukana vain citikan takakontissa ollut saksitunkki, joka ei oikein tykännyt pysyä hiekkapinnalla kovin luotettavasti pystyssä. Viikonloppukin kun oli, lauantai-iltana ei kovin myöhään rengasliikkeitä ollut auki joten pakko oli suunnata kotiin.

Soto siirrettiin sivutien varressa olleen romiksen portin eteen puskan suojiin ja lappu lasiin jotta ei ole tulossa romikselle vaan haetaan kun saadaan vararengas....

Sunnuntaina sitten pakattiin bx:n takakonttiin vähän työkalustusta + tukevampi tunkki ja suunnattiin Salon seutuvia kohti. Pikakorjauksena jarruputki poikki ja littiin, lisää nestettä pääsylinteriin(1-piirijarrut....), vararengas sovitettiin paikalleen rautasahan ja vasaran kanssa ja sitten nilkuttamaan kotia kohti. Tärinä tietty yltyi vähän epätasapainossa olleen vararenkaan myötävaikutuksesta, joten vauhti ei ollut päätä huimaavaa, toisin sen bensankulutuksen kanssa... Ennakoidakin piti aika reilusti, jarruihin ei älyttömästi uskaltanut koskea ja käsijarru oli kardaanilla. Saukkolassa kun pidettiin taukoa, alkoi jo tuntua siltä että ehkä sitä himaan asti päästään. Loppumatkasta ei enään uusia ongelmia onneksi tullut.

Soto tosin osoittautui myöhemmässä vaiheessa vähän isommaksi työmaaksi ja varsin mielenkiintoisiakin viritelmiä löytyi -> esim. kiilavetariperän toisen puolen vetoakseli oli kierreosasta/kartion kohdalta katkennut/katkaistu, kierreosa oli hitsattu lyhennettyyn kartioon takaisin ja jarrurummun keskiosasta oli laikattu pätkä pois... Kopasta löytyi mätää riittävästi jne. Seuraava omistaja tuon sitten jokunen aika sitten vihdoin hitsuutteli leimakuntoon ja myi eteenpäin Pohjanmaalle.

 

En muista koko tarinaa enää kunnolla, mutta Dart joka kaverin kanssa ostettiin ei todellakaan ollut siinä kunnossa mitä myyjä uskotteli. Auton piti olla siinä kunnossa, että sen olisi voinut ajaa Kouvolasta kotikuntaani.

No auto ei todellakaan ollut tieliikennekelpoinen. Bensaletku vuoti monesta kohdasta, jäähdyttimenä oli Volvosta varastettu vuotava syylari joka oli kiinni nippusiteillä, öljyvuotoja oli moottorissa sekä vaihdelaatikossa, etupyörät harittivat eri suuntiin, puskuri oli vinossa, kyljet olivat potkittu lommoille, pohjassa oleva palkki, johon etupyörien vääntövarret kiinnittyvät, oli aivan paskana yms...

Yksin en olisi ikinä ottanut moista projektia, mutta onneksi kaverin isä omistaa autokorjaamon. Tämän saman kaverin kanssa sitten ostettiin auto puoliksi ja alettiin kunnostamaan sitä.

Kaiken kruunasi hanskalokeroon liimatut Suomen Sisu sekä Rajat on rakkaus tarrat.

Nykyään auto on aivan eri laite mitä lähtökohta oli. Moottori sekä jäähdytin ovat molemmat vaihdettu kunnollisiin, auto on maalattu sekä penkit päällystetty uudelleen.

Tämän näköinen se palkki oli. https://picasaweb.google.com/antijeesus ... 4236498914

Auto haettiin trailerilla jonka vuokrasin läheiseltä huoltoasemalta. Vetoautoa ajamaan lähtenyt äijä pyysi hommasta järkyttävän kiskurihinnan, vaikka maksoin kärryn vuokran, dieselit sekä lupasin tarjota kahvit sekä ruoat. Saatanan äijä kehtasi pyytää hommasta ainakin 240€ muistaakseni, eikä edes suostunut puhumaan matkan aikana mitään. Omaa tyhmyyttä tuo nyt oli aivan täysin. Silti vituttaa vieläkin kun näen kyseisen käppänän. Kuluiko se Kia siitä reissusta moisen rahan verran? Tuskimpa.

 

Hienoja stooreja! Mitä näistä ja muista vastaavista kertomuksista on opittu ? Ei onneksi mitään, vastaisuudessakin saadaan kuulla ja lukea samankaltaisia tai jopa hurjempiakin hakumatkoja. Itse on tullut ostettua jo niin pyörimis- ja liikennekelvottomia tapauksia, ettei niillä ole pystynyt edes tielle lähtemään alle puolen vuoden puuhastelun. Siitäkin huolimatta hakumatkat ovat olleet mielenkiintoisia...ne kuljetuskalustot näet. Vähän ovat viime vuosina liian varmatoimisiksi nekin käyneet...