Rammari

Juu, mielessä oli tehdä. Sikikone ei silti tuohon yllä, on niin pieni. Tässä ainoa kuva siitä ja noista ”verhoiluhommista”.
Oikeasti kromattu puskuri on silti päällimmäisenä tavoitteena. Se vaan on parhaan näköinen.
Tuo puhkiruostunut on ihan sama bulkki kuin valtaosassa pickupeja. Hyvin tuollakin kärryä vetää, pitää silti vaihtaa joskus kun sopiva sattuu eteen.

 

Rattikehä syntyi tällain palikoista.
Messinkiruuvit jouduin tekemään itse. Urakantaisia ei tahdo kaupasta löytää.
Metallit niputin niiteillä.

 

Lastua lattialle

 

Hienoo duunia.Ja hieno esimerkki hotroddingista,miten pikku budjetilla ja omalla työllä saa aikaan vaikka mitä!
Laita ihmeessä lisää tietoo ja kuvia noista tekemisistä,millä tekniikalla mitäkin.
Sulla on kyllä näkemys kohdallaan,tosi makeita osia oot väkästelly ja sopii auton henkeen.Ja noi valkosivut,nam!!

 

Niin hienoa käsityötaidetta että silmät tippuu suusta

 

Pitäisi tosiaan olla vähän "massiivisempi" sikkikone puskureille. Sellainen englanninpyörän kokoinen tms. Millä prässäsit tuon keskikupin? Jollain "pöytäprässillä" ja omalla muotilla arvaan. Hieno sorvi, mitä kaikkea sillä voi tehdä? Mistä teit ruuvit?
Hieno ratti kerta kaikkiaan!!!

 

Oviin maalaamani "urheilu"seuramme logo ja suuripiirtein kaikki tähän autoon tekemäni tuunaukset ovat puhtaasti itseeni kohdistuvaa terapiahoitoa.
Ammattini vastapainona kaikki pedanttinen nyppiminen ja luupin kautta tuijottaminen loistaa poissaolollaan; luomuhenkisen peruskunnostuksen ja kustomoinnin tein tiedostaen hyvin karkealla "viilalla". Metodin oppiminen oli kieltämättä vaikeaa, mutta mielestäni onnistui ja kaiketi sopiikin tällaiseen jo alunperinkin hiomatta jätettyyn työkaluun.
Lisäksi vaara siitä, että vekottimesta tulee ikuisuusprojekti, eli pölyn peittämä sarkofagi tallin nurkkaan, poistuu. Vauhdikas ja rentouttava, yli puolen tuuman tarkkuudella "poven päällä" vääntely tuo tulosta.
Pointti on myös se, että taloudessamme 80-luvulta asti, eli ennenkuin tämä Rammari syntyi, on ollut jatkuvasti joku jenkkipicuppi kuskaamassa kaikenlaista tavaraa.
Tämä hoitaa tällä kertaa sen viran, ihan omalla tyylillään

 

Jumalauta että on hieno kabiini ja loistava patina ulkopinnoissa!10+!

 

Pakko olla palontien kanssa samaa mieltä!

 

Kyllä tuolla passaa romuja kuskailla.

 

Huomaa että käytettävissä on ollut näkemystä sekä kädentaitoja! Tosi hieno Rami!

 

jeph.. ja tämänkin projektin hienoudet olin missata. ihmettelin minkälainen auto on gramofoni (rammari) joten klikkasin mielenkiinnosta auki.. ja kyllä kannatti.

onkohan muita hienoja projekteja täällä jokka olen missannut.

 

Juu, pitääpä aina ehtiessä yrittää kertoilla jotain näpertelyihini liittyvää.
Miljonäärikumeista on lyhyt matka vanteisiin. Noita mielestäni tyylikkäimpiä- siis ihan tavallisia peltivalsseja ei sitten löytynytkään ihan helposti, tyyliin: GM-tuote. Kaupastahan niitä saa tottakai, mutta budjettiharrastajan toreilta ei tosiaankaan joka pöydältä. No onneksi yksi ehjä ja lähes ruosteeton sarja löytyi.
Mieluisten pölykapseleiden kanssa sama juttu; turha kuvitella, että just sopivaa tulisi heti vastaan. Netissä onneksi oli "johonkin" autoon natsaavat hyväkromiset munankuoret hintaan 20€. Idea niiden sovittamiseksi näille Mopar-/ Ford-vanteille oli jo valmiina, joten riski jota ei oikeastaan edes ollut, kannatti ottaa. Tein kaupat.
Reilusti liian pienet olivatkin ihan passelit, koska näin punaista jäi enemmän esille.
Sitten vaan sikamassalla ja parilla varmistusliuskalla jokaisen sisään tuollainen muttereita naheasti halaava jousimainen keskitysvanne + magneetti joka "imee" kapselia luokseen. Vanteen poimukas muoto salli hyvin magneetin kiinnikelevyn hellään puristukseensa. Liuska ei siis vaikuta vanteen asentoon.
Kiinnitys toimii, näköjään ovat vielä kaikki tallella, vaikka soratietäkin tulee ihan pakosta cruisailtua aika paljon.

Aika liukkaita ovat, ei tahdo otetta saada, siksi tein ulosvetäjät.

 

Aika usein kysyttyä: "koska aiot maalata sen?"

 

Uskon.

 

Varapyöräänkin löytyi rompetorilta saman "firman" pöläri. Varmaan moni tunnistaa.

 

Ei liity Amerikanrakkineisiin juurikaan (paitsi aisastaan tuohonkin pickupiin harva se viikko) mutta kerron sen silti.
Tein joskus joutessani tuollaisen kotiseutukärryn ja huomasin pian, että sillä risukuormaa kiskoessa tulee hyvä fiilis



No tottapuhuen, paksua ja kovaa Jenkkirautaa siinä on oikeastaan aika paljonkin. Akseli kardaaniputkineen on erään entisen kylänmiehemme 1934- mallisesta Chevroletista. Muut osat veistelin omassa pajassani.
Siihen liittyy hauska tositarina.
Ajelin kerran yhdistelmän romukuormattuna naapuripitäjään- Lantulan kylään rompetorille (sivukujia, koska pääväylillä usein kysytty ja jopa vaadittu, sinänsä laitteen arkikäyttöön millään muotoa kuulumaton rekisteröintikatsastustodistus on vieläkin virallista leimaa vailla).
Paikalla ollut varttuneempi rouvashenkilö tarkasteli juuri tervattua kärryä. Kehui ja kyseli miten onkin saatu agraariantiikki näin hyvin säilymään lahoamatta. Ujona poikana yritin kertoa sen olevan melko uusi ja minun tekemäni.
Ilmeisen huonosta kuulostaan huolimatta hän kuuli "mahtailuni" ja löi samantien luun kurkkuuni: "KUULE POIKA, sinä et ole silloin vielä syntynytkään kun tuo kärry on tehty!"
piste


Wanha perä pikkaisen valskaa


Kärryn henkisestä kodista kertova kansallisuustunnus löytyi taannoin ItäBerliinistä.
Eli veturiksi sopisi myös Fortchritt

 

Miksi tätä katsellessa ja lukiessa alkaa hymyilyttämään...

 

Kaikesta päätellen katselit, luit.. etkä itkenyt.
Kiitos siitä ja anteeksi.
Ei ole projektin hoitajallekaan suru puseroon tullut, vaikka projektin aloitusvaihe oli vailla ilon kiljahduksia ja positiivisia yllätyksiä. Mutta, vapaaehtoisuuteen perustuvaa oman lajin harrastamistahan tämäkin vain on.
Omasta mielestäni lajia pitää vaihtaa välittömästi vitutuksen ja pettymyksen alkuhetkillä.
Tai vaihtoehtoisesti ajatusmallia.

Kuva toissakesältä
Yleisilmeeltään tämäkin Dodge D100 oli hyvin perinteinen; sääliä vailla ikääntynyt kasarihelmi, kovan raatamisen jättänyt ja huolettomasti pehmeisiin arvoihin pikku hiljaa keskittyvä jäähdyttelijä.
Mutta onneksi ei tämän pehmeämpi

 

Tästä se pickuppiputki alkoi:
NB-866 Scottarin naku nakutti aikansa. Virittelin tilalle tuommoisen kolmeviiskymppisen jossa on vetelämmät tulpanjohdot.
Kuvassa näkyy vuosi -88