Vanhan auton entisöinin hinta

Alan lehdissä esitellään rakenneltuja ja entisöityjä vanhoja ja uudempiakin autoja.

Itse olen hieman skeptinen tälläisten autojen toimivuuden suhteen.

 

No jopas oli lausunto täynnä sisältöä.

 

aiemmissa kommenteissa vilahti konservointi. Pidän tästä sanasta enemmän kuin entisöinti. Tosin konservointi olisi oikein toteutettuna jotain mahdotonta arkiseen harrastepeliin, mutta idean tasolla hyvä.
On mielestäni tosi hölmö kutsua entisöidyksi autoa, johon on vaihdettu kiinassa valmistetut etulokarit, ovet, taakse lokarien pintapellit ja puskurit. Osat on toki uusia ja ehjiä, mutta... Jotain jää puuttumaan.
eli mielestäni alkuperäinen ruosteinen on enemmän kuin eri maassa uustuotantona tehty. Ruosteiden korjaus on siis parempi vaihtoehto. Parasta tietysti, jos korjauksia ei juuri tarvita. Pintaruoste ei ainakaan itseäni haittaa, siksi ääni konservoinnille. Mikäli olen asian oikein ymmärtänyt.

 

No kun katselee harrastelehteä jossa esitellään auto jonka moottori pursuaa konehuoneesta ja jonka maavara on muutaman sentin niin miettii että mikä mahtaa olla pointti.

 

Konservointi on tosiaan ehken parempi termi. Harvassa on ne kaverit jotka pystyy lahon korin saattamaan alkuperäis kuntoon uusien pelti osien ja taidon puuttuessa. Monesti korin korjaukset on kuin tilkkutäkkejä. Toki silloin siitä korista on säilytetty mahdollisimman paljon mutta semmoinen kittiläjä ei oikein täytä entisöinnin kriteeriä.

 

On olemassa monenlaista näkökantaa mikä on paras vaihtoehto auton kunnostamiseen ja ei voi sanoa etteikö purettu, uudelleen maalattu ja uuden koneen saanut auto olisi jos työt on tehty asiantuntemuksella järkevä kun ajatellaan auton teknista puolta.

Mutta sellaisesta ajoneuvosta uupuu jotain kuten esimerkiksi se että autosta ei näe millainen se alunperin on ollut.

 

Työmäärä on huikea tuollaisissa tapauksissa ja sen ajan voisi käyttää paremman yksilön etsimiseen imho.

 

Mutta jos auto on ollut suvussa ja se halutaan säilyttää niin tilkkutäkki kitti korjaus pitää auton ajokuntoisena.

 

eräs n. 1926-28 vuoden Dodge oli hienosti korjattu. Alkuperäinen väriä myöden, mutta läpi ruostuneet kohdat vaihdettu uuteen peltiin. Korjauksia ei oltu maalattu, eikä sotkettu. Hienot hitsaussaumat näkyvissä. Työn määrä on on ollut suuri, eikä sitä ole tarvinnut peitellä maalilla.

 

Suvussa kauan ollut auto on tietysti tapaus erikseen koska siihen liittyy niin paljon muistoja.

 

Erikoinen korjausmetodi, tulee mieleen tuosta että ennenvanhaan oli ihan tavallista että korjattu peltialue jätettiin punertavan pohjamaalin väriseksi.

 

Eipä näitä laajempia peltitöitä kaikki teekkään, ne yleensä tekevät jotka osaavat.
Monesti vanhan auton kunnostuksessa monet asiat ja ratkaisut voi tehdä paremmin kuin miten tehdas on tehnyt, ts. jatkaa siitä mihinkä tehdas on lopettanut, alkuperäisyyden kärsimättä.
Harrastustahan tämä vanhojen autojen kunnostaminen on koska ei näitä enää päivittäiseen käyttöön tarvita.
Oikeasti 100% alkuperäisiä autoja voi löytää automuseoista.

 

Tai syrjäseutujen barneista.

 

Onko kaarne paljonkin Amerikassa kiertänyt etsien autoa........? Epäilen.

 

Nojatuolista käsin.... ja talk is cheap, sano jenkki.

 

Uskoisin, että on, koska uusi muotisana on nykyään niin hyvin hallusa. BARN.

 

Se on ruotsia ja tarkoittaa lasta.

 

En oikeastaan ole muutakuin vähän kierrellyt sikäläisillä apajilla vuosikymmeniä sitten.

 

Tyypillistä invalidin katkeruutta.