Vinyyliä kattoon tai älppäreihin!?

Pienet hömpsyntömpsyt otin ja mieleeni juolahti otsikon ajatus! Siis kerron mielipiteeni vinyylikatoista! Melko kuppasia ovat, ja mikä idea siinä onkaan!? Samoiten rättikatot, ovat mielestäni aivan kamalia!
Varsinkin Suomen olosuhteissa aivan kamalia!

Siksi päädyinkin soittelemaan nuoruuteni ihanteita vinyyliltä! Yllätykseni oli suuri, ei hirmuisia rahinoita!
Kim Wildeä nyt ja Space! Mukava meininki!

Mites foorumin jäsenillä vinyylit, onko katoissa vinyylit vaiko levyillä kuunneltavana!?

 

Spotify!

Aika harvoin ostelen levyjä. Rahani ovat paremmassa käytössä suoratoistopalvelussa, josta löydän melkein kaiken musiikin mitä tarvitsen. Musa soi olohuoneessa, miesluolassa, autossa, mökillä jne yhtä hyvin. Äänenlaadussakaan ei ole valittamista. Viime aikoina olen rakennellut lisää äänentoistolaitteita kiihtyvällä tahdilla.

Vinyylikatoista ei ole sen kummemmin kokemuksia. Kummitädin Opeliin laittoivat sellaisen sen jälkeen, kun viereisen rakennuksen katto oli päästellyt lumikuorman auton päälle. Siihen vaivaanhan röpelöinen vinyyli on vallan mainio viimeistelyaines.

 

On kyllä kätevä ja itsekin tulee käyteltyä päivittäin. Mutta on myös palvelu, joka pilaa musiikkiharrastuksen, kun koko ajan pukkaa jotain, jonka unohtaa samantien.

Kunnon harrastus on vinyylejä ja fyysisiä tallenteita. Ne ei unohdu samalla tavalla ja siinä on jotain muutakin hienoa.

 

Kyllä noi vinyylitkin pystyy unohtumaan. En ole pitänyt varastoa paljoa yli hyllymetrin ja silti sieltä saattoi tehdä avaamattoman löydön. Piti saada uusi levy ja sinne unohtui.

Parasta muistin virkistystä on autoradiossa olevat tekstit, jotka kertovat (joillakin asemilla) mikä kappale kulloinkin on äänessä. Ja sitähän saa spotifystäkin. Laittaa ipadilta bt:tä pitkin putkivahvistimeen, niin on kaikki. Sekä hyvä ääni, että tekstitys.

 

Siitä tulikin mieleen, että eikö sulla pitäis autossakin olla tämmöinen:

 

Ei ole spotifyä,eikä luultavasti tulekaan.

Inhoan ajatusta että puhelin sotketaan joka kohtaan nykyään pitää olla app.i joka hommaan.
Täytyy tunnustaa yhden apin olen omaan puhelimeen laittanut ja se on nopeus näyttö.

Tiedän olen vanhanaikainen,mutta pärjään hyvin ilman appejä ainakin toistaiseksi.

Musiikit soi levyiltä cd/vinyyli jos tulee kuunneltua.

 

Meidän kasetit ja mankat pääsivät aikanaan pois lajiteltuina oikeisiin jakeisiin. CD soittimia ehti olla ihan ensimmäisestä (Philips CD100, oliskohan ollut 1983 vuotinen) asti. Nämä soittimet on päästelty menemään poislukien jossakin autossa olevaa ja sitä, millä voi katsella elokuvia. Levyt on periaatteessa jossakin tallessa, mutten vaan tiedä missä. Pari mieleisintä jätin koristeeksi. Vinyylieni saldot menivät melkein nollille aikanaan pikku tulihärdellissä ja olin muutenkin "päästänyt" hifiharrastuksen tauolle. Jonkin verran tuli Goofin recordista haettua uusia (noin metri) sen jälkeen kun satuin ostamaan kauniin punaisen Pro-Ject -pyörittimen hyllyn koristimeksi. Halpa ja hyvä, mut ei niitä levyjä sitten kuitenkaan löydy ihan kaikkeen tarpeeseen. Mulla on sikäli ollut hyvä tuuri musiikin suhteen, että suurin osa mitä musiikkia tarvitsen, oli tehty jo ennen mua. Kääntäen se tarkoittaa sitä, että maksan hirveitä hintoja vanhoista rahisevista levyistä tai toivon, että tulee uusintapainoksia. Ei toimi.

Kun on musa netissä, niin sitä valikoimaa on ja soi joka paikassa. Tänäänkin on todennäköisesti Voimaradion OP-3 koko päivän putket punaisina ja musa soi! Seija Simola laulelee tuossa taustalla "Everything comes up in time". Vanha musa toimii vanhoissa laitteissa ja päinvastoin!

 

Näin on käynyt varmasti aika monella muullakin. Nykyään C -kasetteja harrastellaan ja uusia levyjäkin niillä julkaistaan, tosin marginaalijuttuja, mutta kuitenkin.

 

Mun Devillessä katto on rättiä mikä on tehty vinyylistä ja olen vahvasti sitä mieltä, että se on tässä tapauksessa ainoa oikea ratkaisu. Siinä on AM/FM stereoradio (alkuperäinen lisävaruste) mihin ei saa vinyyliä tungettua. Pari kondensaattoria piti vaihtaa kun ei ole kestänyt edes 55 vuotta käyttöä vaikka on made in Maailmanparas mutta taas rokki soi.

 

eka kesä ajeltu ilman kattoa ja aika muikeetahan se on aurinkoisella säällä varsinkin.
vinyyleistä sen verran et tähän ikään on jo kertaalleen tullu myytyä levykokoelma pois vaan nyt oon jotain parhaimpia älppiä ostellu takaisin niin pääsee oikeeta kuulee levyn rahinaa. levynhävitys =)
alkaa kyllä joka paikassa melkeen hinnat olee tapissa. varsinkin levymessuilla...

 

Älppärit on tallessa ja cd:tä löytyy myös. En jaksa minkään spotifyn kanssa pelata.
-eeko

 

Eipä ole vinyylikattoa, muuten vain röpelöinen ja himmentynyt musta maali. Kuten muissakin pelleissä. Vinyylilevyjä ja -sinkkuja on joitain kymmeniä mutta aika vähiin jäänyt niiden soittelu, kun stereot tuli muuttaessa sijoitettua "väliaikaisesti" sellaiseen huoneeseen johon tuli muutkin tavarat joilla ei "toistaiseksi" ole käyttöä. Töissä tulee kuuntelen musiikkia Youtubesta, ja käyttöauto on niin tuoretta mallia että siinä on vakiona sellainen tekniikan viimeinen sana kuin CD-soitin. Sillä soittelen omia ja kirjastosta lainattuja levyjä. Mokomassa radio reistaa niin ettei kuulu juuri muut kuin räppikanavat eikä korjaantunut antennin uusinnallakaan.

 

Ketjun aiheeseen sopii minusta myös 7" autosoittimet. Tässä yksi Ebaysta:




Hieno, mutta hiukkasen arvokas harrastus..

 

Tänään Puoli Seiskassa oli vinyyliasiaa:

Näillä vanhoilla levyillä lyöt rahoiksi, jos ne sattuvat löytymään omasta tai mummon hyllystä

Alla Kari Nissin tärpit tämän hetken arvolevyihin:

Fantasia: Fantasia – pietarsaarelaisen jazzrock-yhtyeen ainoaksi jäänyt levy vuodelta 1975.

– Priimakuntoisena noin 200–250 euroa. Lämpimästi suosittelemme tätä levyä.
Ian Carr: Belladonna – brittiläisen jazzmuusikko Ian Carrin funkahtava jazz-rock -levy vuodelta 1972.

– Tämän hinta on noin 200–250 euroa. Hänellä on arvokkaita levyjä muitakin todella paljon. Jos sieltä mummon ullakolta löytyy kuitenkin Carrin levy, jonka takakannessa on ”Vertigo” -logo [brittiläinen levy-yhtiö], eli ne ovat osa tiettyä sarjaa, niin tuolla logolla kalleimmat levyt ovat jo nelinumeroisia, Nissi taustoittaa.

Soulset / Edward Vesala Jazz Band: Nykysuomalaista

– Kotimaisen jazzin levyt sieltä noin 1960–70 -luvuilta ovat todella haluttuja. Tämän kyseisen levyn alkuperäisenä kun tuo levykauppaan, niin siitä saa suunnilleen sen 150 euroa.

– Suomalainen jazz ei kalpene minkään maan jazzlevyn rinnalla, Nissi kehuu.

Bathory: Bathory – ruotsalaisen black metal -yhtye Bathorin samannimisen levyn vuodelta 1984 sanotaan olevan ensimmäinen tyylilajinsa levytys.

– Keltaisella ”päkäpässin” kannella hinta on tänä päivänä kahden tonnin molemmin puolin. Muualla tästä on saatettu pyytää jopa 2700 euroa kalleimmillaan, mutta Suomi on sen verran pikkuinen maa, että meiltä saisi ehkä 1500 euroa.

Dissection: Storm of the Light’s Bane – legendaarisen Nuclear Blast -levy-yhtiön vuonna 1995 julkaisema toinen studioalbumi ruotsalaiselta black metal -yhtye Dissectionilta.

– Omassa musiikillisessä genressään aivan jäätävän hyvä. Myynnit huippukuntoisissa yksilöissä ovat ollee plus-miinus 1 000 euroa.

 

Harmi kun mummani ei kuunnellut bathoryä.

 

Juu vinyylit pyörii levysoittimessa ja pitää olla vielä putkivahvitin niin saundi on mahtavan hyvä lämmin ja pehmeä, luonnollinen.
Black Sabbath on yleensä valinta ja alku tuotantoa.
Digitaalisuus ja transistorit tekee äänestä kylmää ja kolkkoa.

 

Vinyyliä löytyy harrasteauton katosta ja levyjen muodossa 2kpl hurriganes tallin seinällä koristeena. Cd levyjä tulee kuunneltua kans tallilla ropatessa kun puhelimen kautta ei onnistu musan kuuntelu kun tallissa on niin huonot kentät, se kun on tehty vanhaan tiili navettaa mis on liki puol metriä paksut tiiliseinät

 

Vinyylikatto on luxusta, paremmin varustetuissa autoissa. Kesäisen rankkasadekuuron yllättäessä on ällistyttävän hiljainen, toisin kuin tavallisen auton peltikaton sateen rummutus.

 

En ole suurin vinyylikattojen ystävä enkä kyllä vinyyleinä musaakaan kuuntele.. Paremmin sopi kyllö retrosoundin soitin paikoilleen muutaman lisäkaiuttimen kanssa. Suosittelen kyllä muillekkin näppärä paketti ja saundit tuntuu olevan kohillaan ko subbarin ottaa mukaan ja sen katon äänieristää. Spotifyn ongelma ku sielt ei löydy mitää... Youtube parempi

 

SK:ssa on kunnon digi vs analogia artikkeli:

Voiko tämän levyn rahina, kohina, rätinä ja suhina poistaa kivun?

Lappeenrannassa uskotaan, että analoginen musiikki paitsi kuulostaa paremmalta myös auttaa rentoutumaan, jopa lievittämään voimakkaita kipuoireita. Täytyihän se kokea omin korvin.

Astia-studion perustaja Anssi Kippo asettaa levylautaselle Madonnan Like a Prayer -albumin. Hän soittaa samaa kappaletta samoista kaiuttimista, ensin vinyyliltä ja sen jälkeen suoratoistopalvelu Spotifysta. Vuonna 1989 julkaistu hitti on osa ”demonstraatiota”, jolla Kippo havainnollistaa eri formaattien ja signaaliteiden eroja.

Kippo on järjestänyt demonstraatiota vuodesta 2017, ja tähän mennessä sen on kokenut yli kaksituhatta ihmistä. Joukossa on tunnettuja koti- ja ulkomaisia musiikin ammattilaisia. Studion nettisivuilla näkyvä palaute on epäilyttävän vaikuttunutta. Puhutaan ”musiikin löytymisestä uudestaan”, jopa ”elämän muuttumisesta”.

Ero on kieltämättä selvä: Spotify-versio soi ohuemmin, kylmemmin. Kun neula laskeutuu vinyylille, tuntuu kuin Madonna astuisi samaan huoneeseen.

”Like A Prayer on äänitetty digitaaliselle moniraitanauhalle, eli vinyylikään ei itseasiassa ole täysin analoginen”, Kippo täsmentää.