Harrastuksen välitilinpäätös/ määrittelemätön tauko

Nostetaas taas ketjua. Reilu viikko sitten pistin oman kärryn myyntiin kun se on kaksi vuotta kohta maannut tallissa kun ei ole ollut intoa tehdä mitään. Tietysti elämä on tässä heitellyt aika paljon ja viimeisin heitto oli se viimeinen orsi ja kiinnostus lopahti täysin.

En vaan jaksa alkaa tappelemaan auton kanssa ja pienikin vastoinkäyminen vaan lisää negativiisuutta harrastusta kohden.

Nyt täytyy pistää elämä raiteilleen ja saada kaikki muut asiat kuntoon ennen kuin hankin auton, jos edes hankin autoa. Tiedän että en tästä harrastuksesta kokonaan luovu, on niin hyviä hetkiä ollut talliporukan kanssa ja uusia tuttavia tullut harrastuksen myötä että kyllä niitä on välillä nähtävä.

 

Kai sitä piireissä voi pyöriä ilman autoakin, jos se on se hyvää tekevä osa harrastusta? Tsemppiä!

 

Pertti K:ta kompaten, mukaan vaan tuttuja tapaamaan kun siltä tuntuu. Näkymisiin edelleenkin tapahtumissa.

 

Jaa-a.. alkaa mustakin tuntua siltä että vois antaa hieman harrastuksen jäähdytellä.
55<.een letukkaan tallikaveri vääns lattiat, ja ite väänsin sähköt, pienellä näpläämisellä saiskin leimattua ja ajoon mutta jotenkin kun ajoin sen tallilta pihaan johon sitten hajoksikin, niin motivaatio k.o autoon on aivan nollissa..

Ennen kun amerikan harraste oli vaiheessa tuli ajettua vanhemmalla (60 luku) euroautolla, nyt kun ei ole sitäkään niin ei saa pidettyä yllä "kipinää" koko autoharrastukseen.

Kyllä varmasti inspis tulee takaisin ja on pakkokin tulla kun on jo kolme noita chevroletteja pihassa ja mitä muutakaan sitä muka tekis...jois kaljaa ja kattois telkkarista kun muut pitää hauskaa ja korjaa menopelejä (useimmiten ei ole hauskaa vaan ajanvietettä)

Ajotapahtumiin kun olis päässyt osallistumaan OMALLA AUTOLLA niin fiilikset olis ollu aivan toinen ja olis jaksanu puurtaa.... Noo ens kesänä sitten pidetään hauskaa ja kuunnellaan rokkia

 

aika pitkälti itsellä tämä määräämätön on-off tauko on vienyt jo vuosia... joskus iskee pieni hinku, mutta yleensä hyytyy alle puolentunnin siitä kun on ollut aloittavinaan "pajoittamisen".
ainahan sitä elää toiveissa, että tuo rakkine vielä joskus liikkuu, mutta vuosi vuodelta alkaa olemaan epätodennäköisempää.

mutta ei sitä hävittää missään nimessä voi! varsinkin kun katselee nykyisiä hintapyyntejä, niin ikinä enää ei sais hankittua mitään vastaavaa.

joskus menee kuukausia, ettei tule täälläkään poikettua, tapahtumista puhumattakaan. edellisestä pick-nick reissustakin on jo 8 vuotta. että sen sortin harrastamista.

mutta ainahan voi soittaa rokkia! jos jaksais...

harrastakaa te jotka jaksatte, mää tulen sitte joskus vähä myöhemmin perässä.

 

Minä kyllästyin Chevyn kanssa tappelemaan kun auto oli lähtöjään liian huonossa kunnossa ja laitto-osaaaminen ei ollu sen tasalla. Kaikki investoinnit tuntu hukkaan heitetyltä rahalta. Ny on menny useampi vuosi veneilyssä ja museomotskarilla (Jawalla ) pienellä budjetilla. Nämä laitteet ovat pelittäneet ihan kympin arvosesti eikä tartte osata hitsata peltiä. Veneen kuidutus on helppoo hommaa siihen verrattuna. Mökinkin hommasin. Olen kokeillut jousimetsästystäkin ja puujousten rakentelua. Mulla on muutama itsevärkätty jänneselystetty hikkorijousi jotka vastaa muinaisia intiaanijousia täysin, eikös se ole yhenlainen jenkkiharrastus. Sivusilmällä olen tiiraillut muutaman vuoden ikäisiä Mustangeja, ja -90 luvun musset vaikuttaa suorastaan edullisilta vaikka vanhoja autojahan ne on siinä kuin muutkin ysäriautot. Notta katellaan tässä rauhassa mihin aika ja osaaminen riittää ja paljonko viitsii investoida.

Olen harkinnut sellaistakin että hommaisi jonkun koneaihion ja sen hiljalleen virittelisi ihan vaan huvikseen budjettihengessä vaikkei hommaisi koko autoa. Ja voishan sitä opetella hitsaamaan peltiä ilman ruosteista sevyäkin.

 

mä luulin, että mustangia, niinku hevosta. olis sopinu ton inkkarijousen jatkeeks...

 

Tarttis olla avomusse koska katto päällä ei sovi ampumaan jousella. Peltipolliisit vois olla länkkäreitä jos kerta minä oisin intiaani.

 

Mulla nyt ihan jees harrastusta, muutama vuos kulunut siittä kun tätä työkseni tein niin into on palautunut erityisesti tänä keväänä. Jonkun aikaa mentiinkin aika pienellä puuhastelulla, ihan perus huollot eikä mitään ylimäärästä kun talliinmeno harmitti ja kiukku nousi heti kun avaimen otti köteen. Työnä autohommat tappaa aika tehokkaasti harrastushalut.

Nyt touhu on mieleistä ja mikäli alkaa tuntumaan ikävältä, lopetan ja pidän tauon. Oli yks aika intensiivinen remppa viikonloppu 12-14 tuntia per päivä tehtiin niin on ollut nyt pari viikkoa sellasta ettei ole huvittanut koskea autoon hirveemmin.

 

Tuli tuossa saunassa istuessa tämä topikki mieleen.

Vanhempien lähtö on jossain vaiheessa vääjäämättä edessä tästä elämästä. Sen takia, ja verottajan harmiksi, saatiin kesämökki kiepsautettua meille lapsille kätevästi.

Aluksihan se tuntui ihan hyvälle idealle. Mutta äkkiä kävi ilmi, että muita sisaruksia ei kiinnostanut koko mökki pätkääkään. Minä siellä lasten ja sisäkön kanssa käyn ja pidän sitä kunnossa. Muut sisarukset eivät ole viimeiseen viiteen vuoteen tainneet käydä siellä kuin muutaman kerran.
Sen takia on tässä hiipinyt mieleen, että jospa ne ostaisi pois siitä. Olisipahan sitten oma mökki (vaikka se on kyllä tavallaan tähänkin asti ollut). Ja onhan se tyhmää, että sisaruksilla on rahaa kiinni jossain semmoisessa, joka on periaatteessa turhaa niille.

Ehdotin veljelle puolivitsillä (autoharrastaja sekin), että entäpäs jos antaisin sille hallin, kaikki työkalut ja varaosat, neljä autoa ja kummatkin moottoripyörät. Siltikin se jäisi hommassa vähän miinukselle. Ja se antaisi oman osuutensa mökistä minulle.
Tänään käteltiin kaupat loppuun.

Eipä sitä olisi uskonut, miten koko homma alkaa vituttamaan. Kerran jo joutunut aloittamaan koko homman periaatteessa nollista ja saanut tallin täyteen semmoisia autoja, jotka todella miellyttävät itseäni. Ja nyt taas sama homma.
Tekisi mieli tarttua puhelimeen ja ilmoittaa, että pidänpä tunkkini ihan ite. Mutta taas samaan aikaan järki sanoo, että autoja saa aina uusia ja näinhän homman täytyy mennä.
Jonkun auton noista saisin pelastettua itselleni, mutta sitten taas toisen sisaruksen ostaminen ulos mökistä olisi asteen hankalempaa. Kyllähän siinä sydän varmana itkee verta, kun veli noita alkaa realisoimaan, mutta jokainenhan tekee omillaan mitä haluaa.

Joten eiköhän se harrastaminen ollut tässä vähäksi aikaa. Halua ja intoa olisi, mutta pakko laittaa asiat tärkeysjärjestykseen.

 

Synkkiä on nämä kertomukset välillä... Jotenkin tuntuu että ei välttämättä edusta yleistä fiilistä tällä palstalla. Olenko ainoa, joka näitä romuja harrastaa ihan vaan siksi että aurinkoisena kesäpäivänä cruisatessa ei juurikaan parempaa hommaa tule mieleen?

 

on aika kiva mökki kyllä kyseessä jos kolmasosa siitä vielä maksaa tallin, 4 autoa ja pari moottoripyörää ja kaikki työkalut.

ehkä se silti kannattaa jos siitä mökistä pitää. tai jos aikoo sen sitten jossain vaiheessa myydä kun on sen itselleen lunastanut ja nauttinut aikansa. saanee silloin sitten aika hienot autot ja tallit nyt myytyjen tilalle.

 

N.22 vuotta sitten ostin elämäni ensimmäisen jenkin ja siitä lähtien on tullut näitä harrasteltua. On ollut aika kausia että ei ole rassaaminen kiinnostanut ollenkaan, mutta ajoautona on aina ollut jenkki. Meni monta vuotta ettei kiinnostanut pajoittaminen, mutta kun ikää tulee lisää ni ainakin omalla kohdalla rupee arvostamaan hyvää paikkaa korjailla, hyviä työkaluja yms. Ei jaksa enää ahtaassa, kylmässä saatikka ulkona väsäillä. Jos olosuhteet on huonot niin tekee hommasta hankalamman ja pahimmassa tapauksessa vie vielä sen kipinän tekemiseenkin pois.

 

Rohkea veto!

 

"Aina se tallilla oleskelu ankeat kotiolot voittaa". Oma harrastetila elikkäs miesluola voi olla vastapaino myös työn rasittamille.

 

No en nyt hienosta tiedä.
Tuskin tuota mökkiä tulee myytyä, kun lapset siihen ovat niin kiintyneet. Ja onhan se vissiin semmoinen suomalaisromanttinen unelma, että omistaa mökin.

Nukuttu yö on vähän helpottanut fiiliksiä. Jos perse ruvella säästää ja laittaa kaiken ylimääräisen säästöön, voisi muutaman vuoden päästä olla mahdollista toisenkin sisaruksen ulososto. Se tosin vaatii kaikkien tähtien olemista oikeassa asennossa ja hiukan ulkopuolistakin apua, mutta toteutettavissa se olisi.
Onpahan ainakin pari vuotta aikaa katsella nettiautoa ja ebaytä rauhassa.

 

Mulle piisaa nykyään pelkkä aurinko ilman kesääkin... Monesti tulee talvellaki ulkoiletuttua (pirskatti mikä sana, meniköhän oikeen?) veekasia kunhan vaan tietä ei oo raiskattu suolalla. Hyvää terapiaa.

Toiselle voi mökkeily tms. olla vielä antoisampaa.

Elämä on valintoja.

 

Ulkoilutettua.

 

Juurikin niin.

Nuorena pystyi antamaan kaiken harrastamiselle, mutta avioliiton ja lasten syntymän myötä tärkeysjärjestys muuttui kovin erilaiseksi.

Jotain (luojan kiitos) sai säästettyä nuoruusvuosilta ja jotain harrastusta edistävää (autotalli) on saanut isän roolissakin aikaiseksi, koska nyt kun molemmat tenavat on jo ajokortti-iässä ja omaavat harrastekalustoa, niin niiden ei tarvitse alkaa tehdä laatikkoremonttia lumihangessa, kuten minun aikoinaan.

Mutta ei tässä itsekään vielä haudassa olla. Jonkin lainen käännekohta on kyllä edessä ja nyt vuoden loppuun mennessä täytyy vakavasti harkita, että mihin jatkossa energiansa suuntaa.

 

Onneks on asiat niin hyvin, että voi asua haja-asutusalueella omakotitalossa, jossa järvikin on melkein rannassa. Ei ole koskaan osannut kaivata erillistä mökkiä, sellaset on kaupunkiasukkien juttuja.