Huikea eka jenkkiautokokemus

joopa joo,ajelen avo le baronia (3,0).kyllä sen kyytikin sai äijän suupielet ylöspäin kesäkuumalla.muutenhan tuo sopis parisiennen peräkonttiin.

 

Pienkerrostalo siinä koulun yhteydessä, koulusta olisko 100 m isolle tielle päin.Talo on siinä edelleen, käväisin siinä pihassa olisko ollut pari vuotta sitten.

 

Itse olen ollut ihan kakarasta kiinnostunut hienoista jenkkirasseista, ehkä viimeisen niitin tähän löi kun noin 13 vanhana pääsin kylmä tyypit ottamaan käynnistä olevasta '61 Cadillacista. Kaasun painallus ja äänimaailma paloi takaraivoon pysyvästi kiinni. Ja ne muodot , ja auton koko. Se oli jotain ihan muuta , kuin perheen käyttöautot. Vaikka kolmannessa polvessa jenkkejä onkin harrastettu, mutta ennen tuota en ymmärtänyt mitä se isäukko siellä tallissa naputtaa.. Polte on jatkunut näihin päiviin saakka ja loppua ei näy.Varmaan ikinä

 

kummitädin mies osti joskus kaheksankytluvulla vakuutusyhtiöstä wagoneerin. se se oli eri hieno peli... ja sit jotain sen loimaalaisia kavereita kävi sen verstaalla jollain vehkeellä? ku vaan muistas millä..

 

ai, opettajien asuntola, se on purettu pari vuotta aikaa, siin on nykyään joku ryhmis. ajattelin et se olis ollu ihan keskustassa.

 

No juu oma eka jenkkiauto kokemus ajottuu johkin 80-luvun puolivälin ja 90-luvun alun välille. Velipojan kaveri oli ostanut 58 Desoton jonka kyytiin pääsin. Oli se pikkukölville mahtava kokemus! Muistan vieläkin kun auto kaarsi kotipihaan ja sitä menin ihmettelemään ja silmät ymmyrkäisinä ihailin niitä valtavia siipiä .... No niin no sitten se auto vaihtui muistaakseni vm.80 le baroniin kun Soto oli kuulemma talvella aivan liian kylmä .

 

oman scottarin ekat kilsat joskus 20v sitten....

 

1966? Dart 360:lla ja 6-71 pumpulla. Tapahtui joskus 90-luvun alkupuolella, ZZ topin gratest hits oli juuri ilmestynyt.

 

Alta kouluikäisenä olin hienon auton kyydissä, oisko ollut käkkylä?!? Muistan vaan ne mahtavat äänet ja sen miten piti oikeen ylpeesti istuu kyydissä Siitä se ajatus sitten lähti

 

65 bel air Nantucket blue värisenä, oikein palokunnanpunainen 230cid ja rattikarahka.
hiaaano ja valtavan kokoinen lahna, ja ne korkeella sijainneet pyöreet takavalot oli ihmeelliset.

Sairastuin pysyvästi aiheeseen tuon auton takia. Parantumista ei näköpiirissä.

 

Vuonna 1971 syksyllä.

Menin ekalle luokalle kansakoulua. Vanhempia toi lapsiansa kouluun.
Joukossa yksi tyttö jonka äiti toi tyttärensä koulun pihalle 1970 340 Swingerillä.

Jotenkin se punamusta jymisevä auto jäi mieleen.

(Swingeri seisoo muuten samassa tallissa tänäpäivänä, niinkuin uudesta asti on seissyt)

 

Vuonna 78-79 kulettiin kuoluun uudella henkilömallin punaisella Aspenilla.
80-81 jälleen uudella valkealla STW Aspenilla. Jenkki autot veivät silloin
tämän pojan sydämmen, ja tauti ei kuin pahenee 8)

 

joskus 90- luvun alkupuolella pääsin ekaa kertaa jenkin kyytiin, delta 88 oldsiin, ja viimeistään siitä hetkestä olin myyty vaikka olihan street&race tullu kotiin jo enne sitäkin. äitee vaan ihmetteli et eikös aku ankassa olis enempi luettavaa, mut ei ollu...

 

Olihan niitä komeita jenkkipelejä ihailtu jo veekaseja lukemalla mutta kaipa se ikimuistoisin jenkkiautokyyti oli yläasteen aikaisen työharjoittelupaikan pomon Capricen kyydissä päästy lenkki. Autottomassa perheessä (tämä lapsuuden traumako se autohulluuteen sairastutti?) oli tietysti päässyt monenlaisen uuden taksin kyydissä, mutta tämä oli jotain muuta. Kylmä maailma jäi jonnekin paksujen ovien taakse kun lensimme uudelle nahalle tuoksuvalla ufoaluksella lähes äänettä hieman tienpinnan yläpuolella. Tämä lahtelaisen silloisen Sähköjoule-firman pomo Jaatinen oli tilannut tämän uudenmallisen lahna-Capricen silloin lama-aikana suoraan jenkeistä kun Suomen maahantuojalla olisi ollut varastossa vain niitä kantikkaita vanhoja malleja. Mikä lie auton tilanne nyt? Väri oli viininpunainen ja sisusta oli kanssa punainen, mutta rekkari on jo unohtunut.

 

Vuonna 1978 isän setä osti taksikäyttöön vaaleansinisen Oldsmobile Delta 88 Dieselin, teki meinaan vaikutuksen 10-vuotiaaseen kun käytti sillä esittelylenkillä...

 

12 vuotiaana sain kyydin Joutsenosta kotiini Lappeenrantaan ,siis vuonna 85 , joidenkin nahkatakkien ohjastamassa Ford fairlanessa ja heput antoi autolle monoa ihan tosissaan kutostiellä ja mittari huiteli siellä 200km tienoilla , vähän oli eri meininki ku meidän ukon taunuksella Toisaalta vähän kait pelottikin mutta voiman tunne jäi päällimmäisenä mieleen.

Kaipa se syöpyi niin syvälle runkopalkkeihini ettei näistä V8 autoista eroon pääse vaikka ne kävis millä vaihtoehtopolttoaineella.

 

Ettei vaan ollut ko Swinger mariksesta?Jos oli niin mä muistan kanssa saman auton kun puotilan raitilla sillointällöin sen näin.Oli sen perheen tyttö
mun rinnakkaisluokalla aikanaan ja kun friidu sai kortin niin ajeli kans Swingerillä jokusen kerran ennenkuin vanhemmat ostivat hänelle Camaron.
Taisinpa olla siinä Camarossa kyydissäkin joskus v-82...
Todella hienoa jos Swingeri on säilyny perheessä ja kunnossa.

 

mitä tästä aiheesta voi oppia:
OTTAKAA NUORISOA KYYTIIN ja
AJELKAA NIILLÄ RAUDOILLANNE!

vaikka itse tuntuu että on vain menemässä äkkiä kauppaan tms. se just voi olla se naks jollekin nassikalle ja syy sairastua autoholismiin...

 

Niin totta, kuin voi vain olla. Lapset ja nuoret katselevat vielä ns. avoimin mielin maailmaa ja jos auto tuntuu, näyttää ja kuulostaa hyvältä, niin siihen ei vaikuta vielä isin mielipiteet Volvon ratin takaa, eivätkä punaiset aatteet.

 

Noin 25-vuotta sitten, ja itsehän olin silloin 6v. ja meidän perheen eka jenkki, Dodge Ram pick-up 360:llä. Laitehan oli tuolloin kohtuu uusikin, ja purasu oli kova. 8)