Konepelti liimaus

Pontiacistani ovat konepellin liiimaukset irronneet osittain tukirakenteiden ja pellin välistä. Millä olette liimailleet noita? Itse harkitsin hetken aikaa polyuretaaniliimamassaa (vurth), mutta olisiko tuohon joku muu, ehkä parepi ratkaisu?

 

Käsittääkseni noihin käytetään juuri jotain polyuretaaniliimoja, että joustaa. Varmaan netistä löytyy asiasta kun etsii 1970 Chrysler 300 Hurst haulla, näissä on metallirunko ja lasikuitu päälipelti.

 

Tuo joustavuusjuttu minullakin oli mielessä kun tuota PU:ta mietin. Tuo alkuperäisliima vaan vaikutti melko kovalta, onhan tuolla tietysti ollut aikkaa kuivua. Kiitos vinkistä, tutkin asiaa...

 

Josko lähestyisit tämän Eliten kunnostajaa. Hän lienee liimaillut konepeltiäkin. Ja laatua näyttäisi hommissa olevan...

https://www.overdrive.fi/forum/threads/ford-elite-1976.304841/page-6

 

Liimaavissa massoissa se ongelma että saattaa vedellä peltiin uusia muotoja kun aurinko paistaa. Olen käyttänyt kattopellin välissä sellaista Kentin tekemää butyylimassaa joka ei kovetu mutta eristää ääntä yms. Joskus tuli vedettyä 3M:n korikittiä kattopellin alle ja maalauksen jälkeen uunituksessa alkoi vetelemään... Jäähtyi ja puukolla saumat auki->pelastui tilanne.
Jenkkipelli tosin paksua /jäykkää joten.. Jos liimaa jollain vahvalla tökötillä niin järjen kanssa ja sellaisia pisteitä sinnetänne ei pitkää saumaa. Ehkä vielä niin että pystyy leikkaamaan jos menee hankalaksi.

 

Pitäs myös pikapista liimailla kehikot peltiin kiinni. Ilman niitä se jenkkipelti ainakin tässä tapauksessa ihan vatkulia. Viime talvena heitti hiukan lunta pellille ja oikastessa jäi tuet irti

 

Jwnkkien käyttämä liima on tosiaan PU-pohjaista. Niistä huomioitavaa että jos käyttää niin tulee käyttää auljettusoluista tavaraa. Se ei ime vettä.

Itse käytän Sikaflexin 2-komponetti koriliimaa ja se on hyvää. Ei ime vettä ja pitää 200kg/cm2.

Yhdessä projektissa huomasin pientä pintakutistumista. Pieni ruuvinreikä johon ei voinut hitsata.

 

Käytin sikaflexin 221 liimaa kattopellin ja sen jäykkäreiden liimaukseen.
Kattopellin ja jäykisteen väliin laitoin 3-4mm paksulta tuota liimaa jotta sen saa leikattua poikki jos joskus tarvitsee irroitella jäykkäreitä tms. Paksumpi kerros joustaa myös enemmän niin ei pitäisi tulla niin helposti lommoja korin elämisestä.
Raon varmistin kapeilla kumimaton suikaleilla kattopellin ja jäykkärin välissä.

 

Paksu palko antaa anteeksi ja on oikea tapa.

Kaikki nämä "normaalit" 1-k Sikaflexit ovat yleisesti väärin käytettyjä.

Niiden murtolujuushan kasvaa aina 40mm saumapaksuuteen asti.

Yleisestihän laitetaan ohutpalko ja puristetaan "nollaan".

 

Aikoinaan Swingeristäni oli kattopelti irti jäykkäristä ja aiva helvetillinen räminä.Jäykkäri oli neljällä pistehitsillä kiinni niin porasin ne auki 6mm terällä ja pintojen putsaus ja maalaus,koriliimaa reilusti ja jäykkäri takas tehden pari hieraisua edes takas että otti joka kohdasta kiinni sekä haki paikkansa,pulteilla kiinni että jos aukeaa niin saa laittaa uudestaan.Ei mitään vetylyä vaikka uuniteltiin kun sai uuden maalin päälle

 

Liimasin konepellin rungon ja pintapellin alkuperäisistä paikoista. (Olivat irti tosistaan kunnostuksen vuoksi). Alkuperäiset liimapallot olivat noin 5cm halkaisijaltaan. Käytin Sikaflex-521UV -massaa, joka kutistuu valmistajan mukaan vähemmän kuin 2%. Siksi en valinnut Sika 221, kun se kutistuu noin 5%.

Ainevahvuutta liimaukseen tuli muutama milli. Ehkä 2-5mm, paikasta riippuen. Ei siis ihan "iholle" mene.

 

Kiitos kaikille osallistuneille hyvistä vinkeistä. Taidan päätyä tuohon 2-komponenttiseen koriliimaan. Jos se käyttäytyy samalla tavalla, kun termolevyjen kasauksessa käytetty uretaani liima, sen saanee painettua esim. kinkunsuolausruiskulla tms. väleihin , ilman, että tarvitsee irroittaa konepeltiä paikoiltaan. Harmikseni huomasin asian vasta vietyäni harrasteeni maalirille.

 

Sika 4720 2K -koriliima on epoksia ja kovaa tavaraa, ei juurikaan elastista. Muista en tiedä. Voi toimia tuollaisessa ahtaassa paikassa hyvinkin. Yleensä noissa 2K- epoksi koriliimoissa on seassa vähän lasihiekkaa, jolloin tarvittava ainevahvuus tulee rakeiden ansiosta.