Kuvia vanhoista kilpa-autoista; vanhoja kuvia, uusia kuvia jne.

Kyseessähän voisi olla ohjausjäykistin

 

Interwebin syövereistä sopiva vanha mainos:

 

Pikaisesti luokitustodistusta vilkuillessa ei osunut silmiin tehostettua hammastankoa, että eiköhän tuossa ollut ihan perinteinen ruisleipätehostus.


https://historicdb.fia.com/sites/de...7801/homologation_form_number_269_group_b.pdf

 

IL:ssa Harri Toivonen muistelee urheiluautojen C -ryhmää:

F1-fanit muistelevat kaiholla 1980-luvun turbokoneita, joista irtosi parhaimmillaan hieman yli tuhat hevosvoimaa.

C-ryhmässä tuo ei ollut rajapyykki eikä mikään.

– 1 170 hevosvoimaa oli minulla parhaimmillaan käytössä, Toivonen kertoo.

Toivonen ajoi urheiluautojen MM-sarjan kausilla 1990 ja 1991 Porsche 962C-autoa.
Raaka teho yhdistettynä maaefektiin teki autoista erittäin suorituskykyisiä. Hirviöitä. Joita oli suorastaan helvetillistä ajaa.

– Ajovuoron jälkeen ei jäänyt koskaan tunnetta, että tätä olisi jaksanut vielä vaikka kuinka kauan. Vaihteita vaihdettiin perinteiseen tapaan H-kaaviolla. Autossa ei ollut ohjaustehostinta ja maaefektin takia sitä oli hemmetin raskasta ajaa, Toivonen kuvailee.


Jaguar, Mercedes, Porsche, Mazda, Peugeot...C-ryhmän kultakaudella riitti legendaarisia autoja jokaisen makuun. [AOP]


C-autolla ajaminen otti koville. Ajovuoron jälkeen kuljettajalle ei jäänyt tunnetta, että ajamista olisi kelvannut vielä jatkaa. [IL-Arkisto]


Toivonen kipusi C-ryhmässä kaksi kertaa palkintopallille. [IL-ARKISTO]


Mazda 787B on yksi kaikkien aikojen legendaarisimmista C-ryhmäläisistä. [ZumaWire / MVPHOTOS]

 

VM/TM -esittelee Curt Lincolnin Cooper T56 Mk II formulan vuosimallia 1961:

Lincolnin Cooper T56 Mk II on teknisesti hieno kilpa-auto. Toisen sukupolven Formula Junior Cooper suunniteltiin muistuttamaan läheisesti F1-mallia.

Molemmissa autoissa oli pääosin suora putkirunko. Lincolnin Cooperissa oli vain 5,1 senttiä lyhyempi akseliväli kuin F1:ssä. Kummankin auton ylä- ja alakatteet valmistettiin lasikuidusta.

Suurimmat erot Cooperin valmistamaan Climax 73 F1:een olivat F1:n 1 500-kuutioinen moottori, polttoaineen epäsuora ruiskutus, neljä levyjarrua ja polttoainetankin sijoittaminen kuljettajan alta auton keulaan.

Molempien autojen korimuoto on sama; pitkä keula ja takana ylöspäin kohoava perä. Autoissa käytettiin 13-tuumaisia vanteita. Junior-autoa Cooperille testasi ja kehitti myöhemmin F1-kuljettajaksi sekä F1-tallin legendaariseksi omistajaksi noussut Bruce McLaren.

Cooperin formulat varustettiin BMC:n moottorilla tai kuten Lincolnin auto, Cosworthin 1 098-kuutioisella 110 hv:n nelisylinterisellä rivimoottorilla.

Vastaavilla autoilla Lincolnin ja McLarenin ohella kilpailivat mm. tuleva F1:n maailmanmestari Denis Hulme, F1:n kaksinkertainen maailmanmestari Jim Clark, moottoripyörien sekä F1:n maailmanmestari John Surtees sekä tuleva näyttelijäsuuruus Steve McQueen.



Curt Lincolnin Cooper on kotimaisen rata-autoiluhistorian ehdoton tähti. Ohjaamon komistuksena on hieno puinen ohjauspyörä.


Nahalla päällystetty istuin ja turvakaari, joka ylettyi kuljettajan hartioiden tasolle.


Cosworthin virittämä 1,1-litrainen moottori tuotti 110 hevosvoimaa.


Hidastuvuudesta vastaavat rumpujarrut edessä ja takana.

Tekniikkaa
Cooper T56 Mk II
Mallivuosi: 1961
Kori: Putkirunko, ylä- ja alakatteet lasikuitua
Moottori: Nelisylinterinen vesijäähdytetty Cosworth Mk4-moottori takana pitkittäin; A6-nokka-akseli; kaksi venttiiliä/sylinteri; kaksi kaksikurkkuista Weber 40 –kaasutinta; kuivasumppuvoitelu
Kuutiotilavuus (cm3): 1 098
Sylinterin halkaisija, iskun pituus (mm): 85,0 x 48,0
Teho kW (hv) r/min): 81 (110) /7 800
Vääntö (Nm/r/min): 82/6 400
Huippunopeus (km/h): 180
Voimansiirto: Takaveto; Cooperin modifioima 4-vaihteinen Volkswagen-vaihteisto
Ohjaus: Hammastanko-ohjaus
Jousitus: Edessä ja takana iskunvaimentimet, kierrejouset, kaksinkertaiset kolmiotukivarret
Jarrut: Edessä ja takana hydraulisesti toimivat rumpujarrut; rummun halkaisija edessä ja takana 203 mm; kaksoisjarrukengät
Akseliväli (mm): 2 660
Raideleveys edessä/takana (mm): 1 220/1 220
Vanteet: 13 tuumaa edessä ja takana
Renkaat: 4.50 x 13” edessä, 5.50 x 13” takana
Paino (kg): 412

Wikipedia kertoo lisää:

The following is the list of initial products, with cylinder heads modified, but not originally designed by Cosworth, on Ford Kent engine cylinder blocks. The exceptions were Mk.XVII and MAE (modified Anglia engine), which had intake port sleeves for downdraft carburettors brazed into the stock cast iron cylinder head, in place of the normal side draft ports, thus could be considered Cosworth designs.

 

Ebaysta pöllittyjä mainoksia:

 

Ja vähän lisää vielä:

 

Linkkailin toiseen ketjuun pari kuvaa tästä Ebayn esitteestä. Tämä ketju on sopiva koko esitteelle:

 

Ja lisää Ebayn settiä:

 

Kit-car ei saa enää, mutta Challengeria saa body-in-white.
https://www.dcperformance.com/challenger-body-in-white
Ja tämä -73 kit-car on minusta hyvän näkönen. Noi törkeen ylileveät vanteet hirmu huulella on komeat.

 

AL:n 50 -vuotta sitten sarjassa ralliuutisia:

SARJAAN suomalaisia ralliajajia huipulla syntyy jatkoa. Markku Alen siirtyy Englannin Fordin talliin. Ensimmäinen kisa tehdasjoukkueessa on RAC. Tallitoverit ovat tunnetusti tuttuja: Hannu Mikkola ja Timo Mäkinen.

Markku verrytteli Valkeakosken puistoajoissa kuudennen sijan – veti ensimmäisellä kierroksella puiden seasta. Toinen meni jo nappiin.

Alen, Mikkola ja Mäkinen on nähty viime viikolla Fordin pääkonttorin käytävällä salaperäisinä. Tahtoo sanoa, että sopimukset ovat syntymässä. Vielä ei tiedetä koskevatko tallisopimukset Suomen kilpailuja. Markku sanoo, että RAC:ssa sekin ratkeaa. Markulla on jo brittien saarilta vahva näyttö – veteli Roger Clarkia päihin tosissaan.


15.10.1973 Robert Gröndahl ryöpytti muutakin kuin soraa Valkeakoskella. Välillä lensi paalikin. KUVA: AAMULEHDEN ARKISTO

 

Pitempi NASCAR -video:

 

Muutama Hudson -kuva pöllittynä Ebaysta:

 

Nyt voi käyttää kerrankin käsitettä ämpärin kokoinen turbo huoletta: