miten sekositte???

harraste autoiluun??? itse asuin nuorempana autoliikkeen välittömässä läheisyydessä. ne toivat mm. mustangeja, muitakin merkkejä oli. muistan hyvin kun oli 2kpl -69 mustangia vierekkäin, vaikka oli silloin 4v. kävin hypistelemässä "heppoja" maskissa..
siitä se sitten lähti, jenkki oli saatava.

niin, faija osti kyseisestä liikkeestä ramblerin, joten se oli menoa :grin:.....

 

Varmaan aika tavallinen tarina: ensimmäinen rakentamani pienoismalli oli '57 Nomad, sitten tuli ostettua yksi V8 Magazine ja siitä se sitten lähti.

1:1 jenkeistä ei ollut oikein minkäänlaista kokemusta näköhavaintoja lukuunottamatta ennenkuin ostin oman Caminon n. 20 vuotta Nomadin rakentamisen jälkeen. 1:1 Nomadi on vielä ostoslistalla, ei tosin oo pakko olla '57, '55:kin käy... Camino on myöskin yksi all-time favoriteista, johtuu ehkä siitä, että kotipuolessa pörräsi aikoinaan yksi aika hieno.

 

Itä Helsingissä vaikutti aikoinaan aika moni
alan pioneereista, ja itse muistan Parnilan Ekin 340 Dusterin Wareliuksen veljesten Fordit ja paljon muita kenen kuminpolttoa kadunkulmissa ihmeteltiin. Myös paikallinen 340 Swinger ja -75 sininen manuaalivaihteinen avo-Corvette antoivat kipinää täysmoottoriautojen suuntaan.

 

No mun isoveli rakenteli Toyota Crownia paikallisen vasta perustetun jenkkiautokerhon tallilla ja kävin muutamia kertoja siellä, mutta lopullinen niitti taisi olla sitten se, että samaisen kerhon silloinen pj. oli töissä VR:llä kuten isänikin ja sitä kautta saatiin VIP-kortti Motoparkin ekoihin kisoihin... seuraavana vuonna pihaan ilmestyi sukulaistädin tallista ostettu jenkkiprojekti ja sitä seuraavana vuonna olin jo drga-kisoissa toimitsijana ja sitä seuraavana vuonna paikallisen kerhon jäsenlehden päätoimittajana...

 

70-luvun loppupuolella, ehkä about '78 olin Hangossa regatan aikoihin isoäitiä moikkaamassa. Faijan kanssa käveltiin bulevardia pitkin ja ohi meni '59 Impala. No faija tokaisi mun ihmettelyyn nihkeästi että "käykin kuin linja-auto".

Haa. Oivalsin heti että jos faija ei noista pidä niin niissä täytyy olla jotain kivaa...siitä oli kyllä vielä vuosikymmen ajokorttiin mutta vahinko on otettu takaisin oikein urakalla.

 

Isälläni joskus ollut rambler ekana autoja ja chevelle kimppa-autona nuoruudessaan, sitten V8-magazine tullut alusta asti meille...itsellä se lähti siitä kun isä toi koeajelulle -78 scottsdalen, 350cid bensa, toinen pakoputki oli irronnut koeajossa= äänet upposivat pikkupoikaan :smile:

Scottsdale löytyy vieläkin meiltä,tosin nykyään dieselinä ja itsellä '72 Camino...niissä on vaa sitä jotain.

 

Olin nassena kummitädin koiranpentua vahtimassa ja sain siitä palkkioksi uusimman V8 Magazinen = numero 4/80, se siipiautonumero. Se oli kertaheitolla menoa ja siitä hetkestä lähtien olen haaveillut lehdessä esitellyttä Chrysler 300C:tä...

 

Orapihlaja-aidan läpi kuultu ja nähty naapurin lotja teki tehtävänsä joskus 70-luvun lopulla...

Jos tässä nyt harrasteautoilusta uskaltaa omalla kohdalla puhua. :wink:

 

joo tuolla itähelsingissä ei oikein tiettyinä aikoina voinut välttyä vaikutteilta. Ratkaisevinta lienee kuitenkin toi, että omassa familyssa noita rohojoja on aina ollut käyttöautona.

 

mutsi alkoi ostaa veekasei mulle kun olin 5 vuotias ja samaikäisenä sain ensimmäinen autoni joka oli datsuni. oli kiva ruuvata (usein vasaralla). tost se lähti. ja ei se auttannu et naapuril oli liekkimaalattu ollssi joka huhujen mukaan nosti etupyörät maasta kun painoi kaasua.

 

No 6-vuotiaana vuonna 1979 kun isoisä kurvasi pihaan tuliterällä Chevy C-10 Scotsdalella.. Olihan tuo aikaisemmin 60-luvulla jenkeillä ajellut, mutta ö-kriisi oli pistänyt siirtymään Volvoihin..

Lopun viimeisteli vierailut noina samoina vuosina paikallisessa jenkki GM:miä kauppaavassa autoliikkeessä, jossa tuli ihasteltua Caminoita, Delta 88 :seja ja Capriceja...
Samoin naapuriin rulaillut tuliterä YKalveluksesta uitettu 80- Camaro ihastutti, ja loput hoiteli kummisetäni muuttoautona Suomeen 83 uittamat jenkit..

Sain faijavainaan jenkkiautoinnon taas heräämään vuosina 89-90, jolloin isänikin kävi noutamassa uutta takapotkuista GM:ää Metrosta. Oli nääs nuorena koneliikkeen edustajana ajellut 60-luvun lopulla uuden nahkealla Barracudalla. Oli vaan joutunut vaihtamaan 4-oviseen pomonsa vaatimuksesta..

 

Joskus vuonna 82-83 "rakensin" ensinmäisiä snap koottavia. Autot oli luonollisesti kiinnostaneet jo sitä ennen, johtuen sukuni ralli harrastuksesta ja ukkila oli postiauto varikko. Vuonna 84 syksyllä menin tuhlaamaan viikkorahoja uuteen vauhdin mailman numeroon, mutta kuinka ollakaan kioskilla ei ollut sitä, jolloin katselin hyllyssä olevaa v8 numeroa 6/84. Yllätys yllätys se kolahti saman tien. Samaan aikaan naapuri taloon ostivat Dusterin, joka silloin oli kutosella ja väri oli kulunut vihreä. Dusteri sai uuden punaisen maalin ja kasin keulaan seuraavana talvena. Vuonna 85 oli Kuopiossa ensinmäinen jenkki auto näyttely, joka omalta osaltaan löi vettä kiukaalle. Tällä tiellä ollaan vielä!

 

Autohulluus on periytyvä tauti, faija oli automiehiä, vaikkei koskaan täysmoottorista omistanutkaan. Itse ruuvasin ensin kymmenisen vuotta pieniä ranskalaisia takatuuppareita, sit ostin mielettömän upean Vauxhall Ventora 3300:n, jonka miehekäs vääntö pisti jo miettimään miltä ne kaksi lisäsylinteriä mahtaisi tuntua. Ja tuntuihan ne, nyt jo parikymmentä vuotta on veekaseja hallinnassa ollut, välillä useampiakin kerrallaan. On ollut camaroa ja mustangia yms. kunnes oma merkki löytyi. Long live AMC!

 

Pienoismalleja on tietysti rakenneltu jo ihan nassikasta ja lehtiä/kirjoja hankittu lähdemateriaaliksi.

Joskus kesälomareissulla oltiin Härmälän leirintäalueella Tampereella ja siellä sattui olemaan kiihdytyskisat tai jotain. Joku norjalainen tais olla kun antoi näytöslähtöjä funny carilla..se oli jumalatonta meininkiä ja ne äänet!

Lopullinen, siis peruuttamaton, tartunta tuli American Car Showssa Hesan jäähallissa. Duunasin Monkeyn. Siellä sitten käppäiltiin ja istuttiin koko viikonloppu katsomossa ihmettelemässä yleisnäkymää mm. Martikaisen Ollin (jolla oli silloin myös Monkey)kanssa ja juomassa ilmaista Dr.Pepperiä. Somistuspytty (ja rahaa)kotiin!! Oli aika komeeta kollin kavuta lavalle Thorslundin sun muitten sekaan, halata (muistini mukaan ihan vitun hyvän näköstä nykyisiin hottentottimisseihin verrattuna) mimmiä. Sitä oli aikalailla yläasteen pojalla suu korvissa. Ja kuva vielä Vauhdin Maailmassa. Seuraavana vuonna sama juttu, mutta kuva V-8:ssa.

Pienoismallin uskalsin viedä näyttelyyn vasta Messukeskuksen aikoihin. Valkoinen Dodge Challenger laitettiin käsi täristen pöydälle, hyvä ettei puskurit tippuneet. Taisi olla Pienoismallilehdessä kun Airio kuvan kera mainitsi "uudesta kasvosta", jonka detaljointi oli huomionarvoista (konepellin aukaisumekanismin osat= tuulihaka ja jousi)! Siitä jäin sille tielle. Jotakin on tullut puuhattua sen harrastuksen parissa.

Ja toi straippaus; 96 tai 97 American Car Showssa olin hommissa ja ei oikein illalla nukuttanut. Kaivoin kaapista pari vuotta aikaisemmin Mannermaalta hankkimani siveltimen ja maalipurkit, heitin nahkaliivit keittiönpöydälle ja syyhkäsin viivaa selkään ihan kylmiltään. Aamulla liivit päälle ja Peksu kysyi ne nähdessään, että ootko itte tehny? Siihen minä varovasti, että juu. Peksu näytti peukkua ja sanoi, että hyvä meininki! Jokunen koukero on tullut sen jälkeen tehtyä.

Näyttelyiden järjestelyä, lehtijuttuja, Volkkareita & Lincoln ym. touhua ja nyt tuota Primeria väännetään. Mikään rakentajaässä en oo koskaan ollu, enkä tiedä tuleeko ees koskaan, mutta harrastaja kuitenkin, välillä vähän liiankin monessa mukana.

PLATU

 

Lopullinen aivopesu tapahtui Räyskälän kisojen jonossa. Viimeinen kilometri madeltiin Morris Minillä 5 jätkää kyydissä, ja edessä jytisteli R/T Challenger.
20 minuuttia kun kuunteli neliskanttisista pakoputkista tulevaa räppiä niin homma oli selvä.

 

Olin n. 5v ja isän Granadan (2.6L 2ov sedan) kyydissä Tukholmassa. Yhtäkkiä isä huutaa: katsokaa Mustang! Pällistelin ihmeissäni 67 FB:n perää.
Isä vielä kehui miten 67 mallin takavalot erosi 65:sta.
Siitä se lähti. Saman mallinen auto on vieläkin haaveena.

 

Mitäs antoivat mun leikkiä jo tarhassa '57 Chevy pikkuautolla... Harrastusta on pidetty yllä kuitenkin melkoisen pienellä liekillä toistaiseksi.

 

Jo 3-vuotiaana jeesannut faijaa pyhämekko päällä autotallissa ojentelemalla työkaluja. 5-vuotiaana ohjastanut eka kerran faijan sylissä -54 Meseä. Jalat kun ei vielä silloin ylettäneet polkimille. :lol:

Muut tytöt leikki nukeilla ja mun "arvokkaimmat" lelut oli Matchboxin autot. Siitähän se sitten karkas käsistä..


<font size=-1>[ Tätä viestiä muokkasi: Bitch 2003-11-05 14:44 ]</font>

 

Jaa mistähän kaikki alkoi? Pikkunassikkana suosikkiauto oli matchboxin 70 vai oliko se 71 RT Challenger - kyyti oli kovaa ja siltä autokin näytti :grin: TV-sarja kovaa peliä Bostonissa esiintynyt FB mustangi syöpyi alitajuntaan.

Pienoismalleja tuli rakennettua liuta ja vitriinissä on vieläkin n.30 kokoamatonta 1:24/1:25 muskelijenkkiä. Kotikulmia hallitsi joku '74-'77 pinkki Camaro, jossa oli löylyä, hienoa moottoria esiteltiin ja autolla ajettiin ilman konepeittoa - tämäkös herätti ihmetystä nuoressa miehessä. Eivätkä ne sounditkaan työntäneet pois luotaan..

Jostain syystä himo mustangiin yltyi ja isäkään ei hirvesti vastustellut kun kaverillansa oli 60-luvulla aito suomi ht mustangi. No se eka auto on jemmassa edelleen ja hyvässä kunnossa - ikinä en luovu ellei ole välttämätön pakko.

 

No mun suosikki Matchboxit olivat Javelineita, ja olihan mulla myös 69 Mercury STW.. Ja Kyllähän noita Monogrammin koottavia tuli fiksattua 80-luvulla , 70 Chevelle SS, 76 Blazer, 85 Buick GN , yms.